Kainuusta kajahtaa

Päivä Kajaanissa yllätti. Tiesin kyllä, että vienti ja työllisyys ovat paranemassa Kainuussakin. Mielikuva Kainuun liiketoiminnasta liittyi tiiviisti metsään ja sahoihin. Rohkaisevaa huomata, että maakunnassa löytyy rohkeutta ja osaamista kasvaa monessa muussakin. Keskustelut 15 erilaisen yrittäjän kanssa ja vierailut parissa yrityksessä monipuolistivat kuvaa.

Tämän vuoden kuumimmaksi kainuulaiseksi taitaa uskaltaa nimetä Critical Forcen (www.criticalforce.fi). Kuka olisi kaksi vuotta sitten veikannut, että Kainuussa koodataan peli, joka pomppaa jo Beta-versiona tyhjästä koko maailman TOP-10 suosituimmaksi peliksi ilman maksettua mainontaa ja jolla on jo miljoona päivittäistä käyttäjää ja 60 000 uutta installointia päivässä? Näin kuitenkin on jo käynyt ja kasvukäyrät sojottavat kattoon!

Yllätti myös se, että täälläkin ylivoimaisesti tärkein viesti oli, että helpottakaa ulkomaisten osaajien nopeaa rekrytointia. Kyse ei siis ole vain Supercellin ongelmasta. Nuoria pelintekijöitä palkataan Kainuun ammattikorkeakoulusta, mutta maailman huipulla tarvitaan myös huippukokemusta ja sitä löytyy usein vain maailmalta. Ja Kainuuseen muuttoa onkin kuulemma helpompi myydä korealaiselle kuin stadilaiselle – kunhan paperisota oman ja perheen muuton kanssa vaan olisi helpompi ja vieraanvaraisempi. Juuri tässä otimme askeleen viime viikolla (www.kaimykkanen.fi/start-yrittajalle-nopea-oleskelulupa). Parannettavaa kuitenkin riittää ja taas tarttui ideoita! Kiitos Teemu Määttä ja Leili Mård.

Muiden tavattujen yritysten toimialat vaihtelivat Vuokatin matkailuista Ämmän Betoniin, mainosvalotauluista poltettavan biomassan laadunvalvontaan, kivikoruista lankkujen jalostukseen ja älylukoista vedenpuhdistukseen. Ja paljon siltä väliltä.

Team Finland sai pääasiassa kiitosta. Moni sanoi, ettei olisi selvinnyt kuolemanlaaksosta ilman Tekesin lainaa tai päässyt vientiin kiinni ilman Finpron kasvuohjelmaa tai Kainuun edun apua. Kiitos ELY-johtaja Pasi Loukasmäki ja TF-koordinaattori Mari Maier tiimeineen! Kansainvälistymisen pullonkauloiksi mainittiin erityisesti oman pääoman puute, asiakaskontaktien puute sekä vakiintuneemmissa yrityksissä se, että kapasiteetti on nyt kotimaan suhdanteen myötä sidottu vakiintuneille asiakkaille, eikä rahkeet riitä samalla vientiin. Kontakteihin ja myynnin tukeen tähtäämme yhdistämällä Finpron ja Tekesin. Tavoitteena on, ettei yksikään tuotekehityshanke enää pääty tuotteen hiomiseen vaan myynnin alkamiseen. Samalla tavoite on vapauttaa resursseja ulkomaanverkostoon, jotta kontaktien haussa voidaan tukea vahvemmin.

Yrittäjä ottaa suuren riskin ja onnistumisesta hyötyy koko yhteiskunta. Siksi riskinottoa on syytä tukea ja taakkaa vähän jakaakin. Viime kädessä emme kuitenkaan voi yrittäjän puolesta yrittää. Imagonin vanha isäntä Arto Okkonen kertoi jälkeenpäin kuulleensa, että yritystukien myöntäjät olivat keskenään pitäneet häntä 1990-luvun alussa hulluna, kun investoi ja palkkasi väkeä keskellä synkintä lamaa. Vaan ei olisi rakentanut pohjoismaiden johtavaa valomainosyritystä jos ei olisi luottanut omaan ”kristallipalloonsa”, kuten nimesi. Ja tottakai onnistuneen tarinan rinnalla voi löytyä parikin riskiin kaatunutta. Mutta juuri epävarman kokeilemista Suomi tarvitsee ja siitä yrittäjyydessä kyse onkin. Rohkeutta siihen itse kullekin!

Lisää näkökulmaa eilisen Kajaanin reissuun: