Ykkösaamussa keskustelemassa pakolaiskriisistä
Hyvä keskustelu pakolaiskriisistä Anna Kontulan (vas) ja Veli-Matti Saarakkalan (ps) kanssa radiossa. Minusta hädänalaisia pitää auttaa. Nykyisillä virroilla tämä onnistuu vain, jos suomalaisten turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne pysyy. Muuten vallan saa pelko, joka kääntyy vihaksi ja riidoiksi. Siksikin Tornion järjestelykeskus on tarpeen, samoin se, että eilisestä lähtien meillä on käytännössä pystyssä rajavalvonta, tosin poliisijohtoisena ja muodollisesti ulkomaalaisvalvonnan operaationa.
Eilen EU:ssa päätetty ”laillisesti siirrettävien” kiintiö on tilanteeseen nähden häviävän pieni: eilisen vauhdilla Suomen kiintiöosuus vastaa neljän päivän ylittäjien määrää Torniossa! Jos haluamme edes karsia EU:n sisäistä ihmiskauppaa lieveilmiöineen, tarvitaan 10 kertaiset kiintiöt. Samalla on luotava yhteinen kriteeristö ja selkeytettävä turvallisten palautusmaiden alueet. Näin apua saadaan mahdollisimman paljon aidosti hengenvaarassa oleville, eivätkä hylätyksi tulevat hakijat tuki järjestelmää.
EU:n yhteiseen onnistumiseen voimme Suomena vaikuttaa vain vähän. Enemmän voimme vaikuttaa siihen, mikä maahantulijoiden kohtalo on Suomessa. Hallitus päätti viime viikolla selvittää, mitä voimme oppia Ruotsin ja Saksan aiemmista kokemuksista. Arvelen, että ratkaisevaa on saada tulijat suomen kielen tunneille ihan heti, muutamassa kuukaudessa. Se vaatii panostusta, joka maksaa itsensä takaisin varmasti. Toiseksi pitää löytää keinoja nopeuttaa ns. paperittomien pääsyä työnhakuun. Minusta pitää myös katsoa, voidaanko mahdollistaa työnteko tai työharjoittelu normaaleja käytäntöjä kevyemmillä työehdoilla. Se on helppo tyrmätä, mutta vaihtoehtona on jouten olo, työttömyys, irrallisuus, katkeruus. Jos tulijoille saadaan kielitaitoa ja työtä, tämä aalto voi 10 vuoden päästä katsottuna olla Suomelle siunaus, joka myös kompensoi työikäisen väestömme romahdusta. Jos tämä ei onnistu, haasteita saattaa riittää sukupolvien ajan.
