Artikkelit

Fossiiliset polttoaineet alas 2040 mennessä – ratkaisuina tuuli- ja ydinvoima

Wärtsilä julkaisin tänään erinomaisen kirjan tuulivoiman energiapotentiaalista. Tuulivoiman kustannukset ovat tulleet alas kovaa vauhtia ja kehitys näyttäisi jatkuvan. Markkinaehtoisen tuulivoiman rakentamiseen Suomessa on paljon mahdollisuuksia. Voi hyvin olla, että tuulivoima tulee olemaan jatkossa aina ydinvoimaakin edullisempaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näiden välille pitäisi luoda vastakkainasettelua. Todellinen vihollinen on fossiiliset polttoaineet ja niitä vastaan tarvitaan sekä tuulivoimaa, että ydinvoimaa. Olkiluoto 3 on niin pitkällä, että se kannattaa ja pitääkin saattaa tuotantoon joka tapauksessa.

Suomen pitää tähdätä fossiilienergian käytön lopettamiseen vuoteen 2040 mennessä. Tähän listaan sisältyy myös turve. Wärtsilän kirjakin painottaa, että tekniikka kyllä kehittyy ja halpenee yllättävän nopeasti. Tänään epärealistiselta näyttävä asia voi viiden vuoden päästä olla normaalia. Päästöttömään sähköön siirtymistä kampittaa se, ettei hiilen, öljyn ja kaasun käytön hinnassa vieläkään riittävästi näy niistä syntyvät haitat.

Nyt jos koskaan on oikea hetki nostaa kunnianhimoa EU:n vuoden 2030 päästötavoitteessa. EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteen nostaminen 40 prosentista 50 prosenttiin ja tämän lisätavoitteen ohjaaminen energiantuotannon ja teollisuuden päästökauppasektorille nostaisi hiilisähkön tarvitsemien päästöoikeuksien hintaa heti sen verran, että hiiltä ajettaisiin selvästi vähemmän jo ensi vuonna ja investoinnit päästöttömään sähköön kuten tuulivoimaan vauhdittuisivat myös Puolassa ja muissa hitaammin etenevissä maissa.

EU:n päästöoikeuden hinta on vuoden aikana noussut hyvin, mutta heilahtelee vahvasti. Kuukausi sitten käytiin 25 euron tasolla, nyt ollaan taas 16 eurossa. Mikäli EU ei nopeasti pysty päätöksiin päästökaupan pitkäjänteisestä vahvistamisesta, ei meidän pidä jäädä odottamaan luokan hitainta. Yhteiseurooppalainen hiilen hinta on paras keino, mutta toiseksi paras reaktio kansainvälisen ilmastopaneelin raportin herättämään huoleen on sopia pohjoismaiden sähköpörssin alueelle päästöoikeuksien lattiahinnasta. Sellainen on jo käytössä Iso-Britanniassa. Esimerkiksi 30 euron minimihinta päästökaupassa antaisi heti varmuutta päästöttömän energian investointien laskelmiin ja vastaavasti selvän viestin fossiilienergian käyttäjille, että nyt on korkea aika vaihtaa energianlähdettä.

Mikäli päästöjen lattiahintakaan ei toteudu pikaisesti, on turvauduttava kansallisiin keinoihin eli pitkäjänteiseen, ennakoivaan ja vahvaan lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron nosto-ohjelmaan sekä turpeen veroalennuksen poistamisen.

Aina ei kuitenkaan tuule, vaikka siltä tuntuisikin. Tuulivoiman lisäksi tarvitaan jo rakennettua ja rakenteilla olevaa ydinvoimaa. Pelkästään tuulivoimapohjainen järjestelmä ei ole kestävä ratkaisu, jos se perustuu merkittävästi maakaasuun säätövoimana. Esimerkiksi Saksassa yritettiin ajaa alas ydinvoimaa, mutta tilanne kääntyi päälaelleen. Tuulivoiman lisääminen johti hiilen käytön vankistumiseen.

Se missä määrin fossiilinen sähkön tuotanto korvautuu ydinvoimalla ja missä määrin tuulella, pitää olla mahdollisimman paljon markkinoiden asia. Tuulivoiman halventuminen on globaali ilouutinen, mikä tekee energiakumouksesta halvempaa myös pohjoismaissa, jossa sähköntuotannostamme 90 prosenttia on jo nyt hiilidioksidivapaata. Kun tuulen osuus tulee joka tapauksessa kasvamaan, on myös huolehdittava sähkön varastoinnin ja kysyntäjouston eri muotojen mahdollistamisesta. Sähkövarastojen kaksinkertaisen verotuksen hallitus poistaa ensi vuoden alussa ja jatkossakin seuraamme tarkkaan teknologista kehitystä ja pyrimme sopeuttamaan lainsäädäntöä näitä ratkaisuja mahdollistavaksi.

+1,5º jo 10-30 vuoden sisällä – tekoja tarvitaan nyt!

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viikko sitten julkistamasta arviosta on kohistu ja hyvä niin. Tärkeintä onkin varmistaa, että IPCC:n tarjoilema huuma pakottaa meidät poliitikot todella vauhdittamaan ilmastotalkoita. Tarvitsemme tilanteen, jossa Suomen suurten puolueiden välillä vallitsee konsensus päästöverojen pitkäjänteisestä nostamisesta ja Suomen siirtämisestä pysyvästi ilmastotoimien nopeuttamista ajavaan joukkoon EU-pöydissä.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi myös itse raporttiin tai sen 40 sivuiseen tiivistelmään tutustumista. Siitä löytyy kiinnostavia huomioita, joista ei niin paljon ole kohistu. Tässä muutama:

1) Tutkijaryhmä tulee korkealla luottamustasolla tulokseen, että tärkeänä pidetty 1,5 asteen rajapyykki lämpenemisessä esiteolliseen aikaan verrattuna toteutuu jo vuosiin 2030-2052 mennessä. Kyse ei olekaan lapsenlapsistamme! Esimerkiksi satojen miljoonien ihmisten ilmastopakolaisuus on aivan nurkan takana ja tulee näkymään useimpien meidän omassa elämässä!

Olen ajanut ilmastotalkoita 25 vuotta ja ne olivat keskeisin syy minulle kiinnostua politiikasta. Silti minäkin olen aina perustellut ponnisteluita sillä, että meidän on oltava oikeudenmukaisia lapsenlapsiamme kohtaan. Ja olen turhautuneena jupissut, että ilmastotalkoita ei oteta vakavasti, koska ihminen luonnostaan aliarvostaa kaukana olevia asioita. Nyt ei tarvitse arvostaa lapsenlapsia! Ei ole varaa puolustella, että kyllä he pärjäävät, kun tekniikka suo heille vallankumouksellisesti paremman elämän muutoin. Ongelma on silmillä meidän elämämme aikana. Ja voimme merkittävästi vaikuttaa siihen, miten paha ongelma meihin osuu jo 10-30 vuoden päästä.

2) Lämpenemisen jatkuminen kahteen asteeseen vuosisadan toisella puoliskolla näyttää vääjäämättömältä. 1,5 asteessa pysyminen edellyttäisi tutkijoiden arviossa globaalien nettopäästöjen vähentämistä 40-60 prosentilla vuoden 2010 tasosta jo vuoteen 2030 mennessä ja koko maailman painamista nettona hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Missään en mieluummin erehtyisi kuin tässä: ei tule tapahtumaan.

Näillä näkymin pääsemme tuohon vähennystahtiin hädin tuskin edes Euroopassa, missä päästöt ovat olleet laskussa jo jonkin aikaa. EU:n päästöt ovat alle kymmenesosa maailman päästöistä. Aasiassa, missä päästöt kasvavat kovaa vauhtia, nettopäästöjen puolittaminen reilussa kymmenessä vuodessa tuntuu mahdottomalta. 2020-luvun aikana miljardit aasialaiset ostavat ensimmäisen autonsa ja painavat ensimmäisen kerran jääkaapin päälle. Tämän vuosisadan päästökehitys ratkaistaan nimenomaan Aasiassa. Afrikan osuus näyttää jäävän yllättävän pieneksi, muutamaan prosenttiin.

Voidaanko ajatella, että tuleva vuosikymmen voidaan vielä saastuttaa ja sen jälkeen spurtataan oikein kunnolla ja painetaan päästöt nollaan kun lähestytään vuotta 2050? Ei voida. Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä tuhansia vuosia. Kumulatiiviset päästöt ratkaisevat. Vuosikymmenen myöhästyminen tekee 1,5 asteeseen jäämisen jo erittäin vaikeaksi, vaikka sen jälkeen tekisi mitä temppuja.

3) Ilmastotalkoita kannattaa ehdottomasti kiihdyttää, vaikka 1,5 astetta ehkä meni jo. IPCC:n arvion mukaan Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä annetut sitoumukset ovat viemässä 3 asteen lämpenemiseen.  Viljelykelpoisen kuivan maan määrä riippuu meren pinnan korkeudesta. Antarktiksen ja Grönlannin sulaminen nostaisi IPCC:n mukaan meren pintaa mahdollisesti jopa metrejä. Tällä olisi suora vaikutus satojen miljoonien ihmisten kykyyn tulla toimeen. Näiden jäämannerten pysyvyyden arvioidaan järkkyvän jossain 1,5 ja 2 asteen välillä. Kolmen asteen vaihtoehdossa oltaisi todella liukkailla jäillä! Ja juuri niille liukkaille olemme nyt luisumassa Pariisin sitoumusten viitoittamalla tiellä!

4) Kymmenien senttien merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen arvioidaan erittäin todennäköiseksi jo 1,5 asteen lämpenemisen tasolla. Muutosten vaikutuspiirissä olevien ihmisten määrä kasvaa kiihtyvästi tästä eteenpäin. Mitä se sitten merkitsee? Pystyykö ihmiskunta jatkamaan kehitystä aiheutuvista ongelmista huolimatta? Olihan 1900-lukukin suunnaton menestys, vaikka siihen mahtui kaksi maailmansotaa ja järkyttävästi muuta väkivaltaa.

Parhaassa tapauksessa ihmiskunta pystyy sopeutumaan kohtuullisin ponnistuksin, huonommassa ei. Ilmaston lämpeneminen on tosiasia, mutta haitat ovat epävarmoja riskejä. Tarkoittaako tämä, ettei mitään kannata tehdä? Ilmastotalkoot kannattaa jättää väliin, jos vastustat myös kodin ja auton vakuuttamista. Talkoisiin kannattaa osallistua, jos teet päätöksen samalla tavalla kuin ostat vakuutuksia.

Tiede arvioi ilmastonmuutoksen kiihtymisen aiheuttamien tuhojen todennäköisyyden niin korkeaksi, että itse ainakin ottaisin vakuutuksen ja panostaisin riskien hillintään.

Mitä tehdä: Globaalisti tarvitaan ydinvoimaa ja keinotekoista hiilen ilmasta sitomista

Tehdessään oletuksia eri päästöpoluista, IPCC arvioi kuitenkin myös teknologisten ratkaisujen skenaarioita, joihin liittyen muutama huomio.

Kaikissa 1,5 asteeseen jäävissä poluissa tarvitaan hiilidioksidia ilmakehästä takaisin keräävä tekniikka, jolla kerätään kokoluokaltaan kaikkia vuodesta 2018 eteenpäin ilmaan päästettäviä päästöjä vastaava määrä! Siinä haaste teekkareille! Kaikissa 1,5 asteen skenaarioissa vaaditaan ydinvoimalla tuotetun energian määrän moninkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja kasvavan selvästi enemmän kuin uusiutuvan energian. Siinä mietittävää ydinvoiman vastustajille! Tuuli- ja aurinkovoima ovat tärkeitä ja yleistyvät onneksi joka tapauksessa nopeasti.

Meillä haaste ei ole sähkö vaan lämpö, autot ja ruoka

Nuo ovat globaaleja päätelmiä siitä, mitkä teot ratkaisevat. Niissä painottuu siis Aasian tilanne. Keskeinen ero on, että meillä pohjoismaissa ongelma ei ole sähkö, josta 90 prosenttia syntyy jo hiilidioksidivapaasti.  Meillä haaste on lämmitys, liikenne ja syöminen. Vastaavasti meillä talkoita ei ratkaise se, nouseeko Fennovoiman ydinvoimala Hanhikiveen tai kaksin- vai kolminkertaistuuko Suomen tuulivoimakapasiteetti. Suurempi ilmastokysymys meillä on se, pystytäänkö polttamalla tuotetun lämmön osuus puolittamaan Helsingin seudulla tai siirtyvätkö suomalaiset sähköautoihin jo ensi vuosikymmenellä vai vasta 2030-luvulla.

Kaupungeissa tarvitsemme lämmön kiertotalouden. Lämpöpumpputekniikan kehitys on viime vuosina avannut huikean mahdollisuuden hukkalämpöjen pienentämisessä murto-osaan. Polttamalla tuotetun lämmön osuus pitää pakottaa alas. Markkinat keksivät kyllä tehokkaimmat korvaavat ratkaisut. Pian eduskuntaan annettava hallituksen lakiesitys kivihiilen kieltämisestä on potku tuohon suuntaan. Tulevina vuosina on tärkeä lopettaa turpeen erivapaudet ja nostaa lämmityspolttoaineiden veron hiilimaksua määrätietoisesti.

Liikenteessä sähköistyminen on ratkaisu. Sähkömoottori on niin paljon polttomoottoria tehokkaampi, että hiilellä tuotetulla sähkölläkin ajaminen on parempi vaihtoehto kuin bensiinillä tankkaaminen. Hiilivapaa sähköjärjestelmä on myös helpoin osa talkoita ja pohjoismaissa se jo lähes tehty. Liikenteen verotuksessa pitää yksinkertaisesti asettaa vaatimukseksi, että viimeistään 10 vuoden päästä muun kuin polttomoottoriauton ostaminen on aina kuluttajalle edullisempi vaihtoehto. Auto-, ajoneuvo- ja polttoaineveroja pitää säätää niin rajusti, että tämä toteutuu.

Ruoan osalta siitä ei pääse mihinkään, että lihan osuutta pitää vähentää. Minulla ei ole oikeutta eikä intoa saarnata. Syön myös lihaa. Mutta olen kyllä alkanut suosia kasvisruokia kiihtyvästi ja alkanut tottua siihen. Ilmaston kannalta määrät ratkaisevat.

Pitäisikö valtion tehdä jotain ruokavaliolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luonnollisena päästöjen mukaan verottamista liikenteessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioituun hiilijalanjälkeen perustuva ruokavero kuolinisku suomalaiselle eläintaloudelle? Ei välttämättä. Uskon, että suomalainen liha, maito ja muna pärjäisi kuljetusten ja kasvatustapojen avulla hiililaskennassa varsin hyvin brasilialaiseen verrattuna. Samasta syystähän hiiliperusteinen lämmityspolttoaineiden vero suosii kotimaista biomassaa tuontihiileen nähden tai fossiilisen bensiinin vero suosii kotimaista biokaasua.

Metsänielut mietittävä tarkkaan

Suomessa IPCC:n raportti tuotti ennennäkemättömän voimakasta keskustelua erityisesti metsänieluista. Hyvä niin. Huikeaa ja innostavaa, että aletaan laajemmin ajatella sitä, että metsäisissä maissa puuhun sidonta on keskeinen osa hiilitasetta. Tähän verrattuna IPCC:n raportti tarkastelee nieluihin liittyviä vaihtoehtoisia skenaarioita yllättävän vähän.

Vaikeita kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastauksia Suomessa lähikuukausina. Puhtaiden ratkaisuiden ja biotalouden ministeriryhmässä sovimme pari viikkoa selvityksestä, jossa arvioidaan tarpeellisen nielupolitiikan polku siten, että nettopäästömme laskevat 85-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Palaan omalta osalta nieluihin ja muiden Suomessa ja Euroopassa tarvittaviin poliittisiin päätöksiin lähikuukausina. Kokoomuksessa hyväksyimme eduskuntaryhmän perusteellisen käsittelyn tuloksena lähtökohdat ilmastolinjauksillemme elokuussa. Niitä jalostetaan parhaillaan ja täydennetty versio käsitellään puoluehallituksessa joulukuussa. Tervetuloa siihen työhön jos kiinnostaa!

p.s. Ja jos vielä epäilee itse ilmastonmuutosta, niin lämpeneminen alkaa kyllä olla ”taivaan tosi”. Tutkijapaneeli päätyy erittäin korkealla luottamustasolla tulokseen, että vuosien 2006-2015 lämpötila oli lähes asteen lämpimämpi kuin vuosina 1850-1900 eikä tuo ollut vain hetkellinen poikkeama.

Askel osaamisen, työn ja päästöttömyyden suuntaan – turvallisuutta unohtamatta

Kaksi vuorokautta Kesärannassa on ohi ja Suomen valtiolla hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle valmis. Demokratia on monikärkistä sähläämistä, mutta isossa kuvassa riihen punainen lanka osoittaa oikeaan suuntaan.

Kannustetaan töihin ja yrittämiseen, ei saastuttamiseen

Pienituloisten tuloverotusta kevennetään ja vastaavasti haittaveroja korotetaan – molempia 100 miljoonalla eurolla. Kompromississa kevennyksistä osa menee etuuksien veroihin ja korotuksista osa alkoholiin sekä limsoihin. Mutta pääosa kevennyksistä menee työn verotukseen ja noin 40 miljoonalla isketään nimenomaan hiilipäästöihin. Jälkimmäisestä periaatteellisesti tärkeä on, että nyt uskalletaan nostaa myös veroa turpeen polttoon, joka on pitkään ollut vapaamatkustaja polttoaineiden päästöveroissa. Tästä linjasimme Kokoomuksessa viikko sitten.

Muiden kuin fossiiliautojen valitsemista autokaupassa helpotetaan jatkamalla nollapäästöisten autoveron keventämistä ja osoittamalla 6 miljoonaa euroa sähköllä, kaasulla ja etanolilla kulkevien autojen hankintatukiin.

Yrittäjältä poistuu yksi este työllistää omaisiaan, kun heidät lasketaan jatkossa palkansaajan ansioturvaan irtisanomistilanteissa. Osaajien start-up yrityksiin palkkaamisen kannalta tärkeä osakkeiden käyttäminen palkkana tehdään verotuksessa edullisemmaksi. Piensijoittajien osakesäästötilillä kannustetaan siirtämään euroja käyttötileiltä kansankapitalismiin tavoitteena, että suurin osa suomalaisista myös omistaisi suomalaisia yrityksiä suoraan.

Pääsimme viimein sopuun jo kehysriihessä pitkään väännetystä mallista, jolla yksi keskeinen työttömien lannistusloukku poistuu: jatkossa työttömyystuella osittaiselle palkkatyölle siirtyvän saama työttömyystuki sovitellaan aina samassa kuussa kuin palkkakin maksetaan ja sitä edeltävinä kuukausina ei tarvitse pelätä tukien keskeytymistä. Tämä byrokratialoukku on saanut syystä huonon maineen ja ehkäissyt tehokkaasti osa-aikaisiin tai alle kahden viikon kokoaikaisiin keikkaduuneihin tarttumista työttömien parissa.

Suomeen tulo sujuvaksi töihin muuttaville

Sovimme tekevämme tarvittavat muutokset, että työperäisen oleskeluluvan jono puristetaan 2 kuukauteen nykyisestä 8 kuukaudesta ensi vuoden loppuun mennessä. Osana sujuvoittamista saatavuusharkinta kohdennetaan ensimmäiseen Suomessa solmittavaan työsuhteeseen. Toivottavasti samalla vähennetään hyväksikäytön riskiä vahvistamalla Suomessa jo työskentelevän ulkomaalaisen tasavertaista asemaa laillisilla työmarkkinoilla, kun hän ei ole yksinomaan yhden työnantajan ja työtehtävän varassa.

Selkeytimme linjaustamme myös humanitäärisen maahanmuuton osalta. Pyrimme siihen, että turvaa tarjotaan suoraan kriisialueilla ja sieltä käsin turvaan hakeville rajojen yli tapahtuvan turvapaikan haun sijaan. Linjasimme, että hallitus varautuu myös tarkastelemaan pakolaiskiintiön kokoa uudelleen, mikäli EU:ssa pystytään toimeenpanemaan toimia, joilla turvan hakua siirretään yhteisiin keskuksiin.

Hädän alta Suomeen tulevien kotouttamisessa sovimme muutoksista, joilla työnhaku- ja vastaanottovelvoite on nykyistä aukottomammin voimassa ensimmäisestä päivästä lähtien. Uskon vahvasti, että useimmille tulijoille nopea työllistyminen on tärkeintä kotoutumista. Pitää visusti välttää tilanne, että työnhakuvelvollisuus katkeaa tarpeettoman pitkillä kotouttamiskoulutuksen jaksoilla. Kotoutetaan töihin, ei työttömäksi.

Itämeri kuntoon

Hellekesä auttoi siinä, että Itämeren ravinnekuorman vähentämiseen saatiin käynnistettyä kolmivuotinen 45 miljoonan euron hanke. Tästä lapioidaan erityisesti ensiapuna kipsiä ja kalkkia riskipeltoihin sitomaan ravinnevalumaa pikaisesti. Erityisen tärkeänä pidän kuitenkin sitä, että samalla sovimme jouluun mennessä selvitettäväksi lain, jolla lannoitteen myyjät velvoitettaisiin myymään vuodessa tietty osuus ylijäämälannasta jalostettavia ravinteita. Tämä iskisi ravinneylijäämien kuumimpaan kohtaan eli lannan yliläjitykseen tavalla, joka ei ajaisi eläintiloja ahdinkoon vaan loisi heille uuden myytävän hyödykkeen.

Sovimme, että sekoitevelvoitteen vaihtoehtona selvitetään myös muut samaan maaliin pelaavat toimet sisältäen peltojen ravinnerajojen tarkistamisen. Yhteinen maali on, että maanviljelyn fosfori kiertäisi Suomen sisällä sen sijaan, että sitä ostetaan vuosittain ulkoa ja osa siitä valuu vesiin.

Turvallisuudessa paukkuja ennaltaehkäisyyn

Sovimme lisämäärärahasta, jolla voimme palkata noin 30 uutta lähiöpoliisia. Tarkoitukseni on käynnistää hanke, jossa panostamme uudella tavalla valittujen lähiöiden ennaltaehkäisevään työhön. Keskeistä on, että poliisi on alueella arkisesti läsnä ja tekee tiiviisti työtä yhdessä opettajien, lastensuojelun, nuorisotyöntekijöiden ja eri yhteisöjen kanssa. Tärkeimmät työvälineet näissä tehtävissä ovat korvat ja suu.

Lisäksi sovimme lisärahoituksesta, jolla varmistetaan poliisin palvelu vasteaikojen kannalta haasteellisilla pitkien välimatkojen alueilla.

Lopulta suomalaisten vaurauden ratkaisee osaaminen ja innovaatiot

Viiden vuoden tähtäimellä tärkein yksittäinen päätös oli varmaankin se, että puristimme kasaan toista sataa miljoonaa euroa uutta lisärahaa tuotekehitykseen, tutkimukseen ja nopeaan ammatilliseen koulutukseen. Tämä tehtiin samalla, kun valtion ensi vuoden alijäämää pystyttiin lopulta jopa laskemaan kuukauden takaisesta valtiovarainministeriön ennusteesta. Kokonaisuutena julkinen talous näyttää nyt kääntyvän ylijäämäiseksi 2020. Toki meidän on joka päivä tehtävä töitä sen eteen, että seuraava hallitus osaisi ja haluaisi lopettaa velkaantumisen myös valtion osalta ensi vaalikauden ensimmäisessä budjetissa. Nyt nousukauden harjalla sen täytyy olla mahdollista.

Haastan kuntavaaliehdokkaat hukkajahtiin

Haastan kuntavaaliehdokkaat hukkajahtiin. Keinot vaihtelevat kunnittain, mutta sitoumuksen tavoitteisiin voi ja pitää päästä kaikkialla, jos tahtoa riittää. Ks. www.kolmehukkaa.fi

Yhdessä sitoudumme jahtiin seuraavin periaattein:
1) Lämpö: Kartoitamme vuoden sisällä jo Suomessa vireillä olevat parhaat pilotit sekä käytännöt ja käynnistämme valtuustokaudella hankkeet, joiden avulla polttamalla tuotetun lämmön tarve supistuu vähintään viidenneksellä.
2) Ravinne- ja materiaalihukka: Panostamme kierrätykseen sekä erityisesti elintarvikkeiden hukkajahtiin ja maatalouden ravinnevirtojen kiertoon siten, että ravinne- ja materiaalihukka pienenee vähintään neljänneksellä.
3) Hukkatila: Muutamme kaavoitus-, rakennusmääräys –ja käyttötarkoituksen muutosten käytäntöjämme siten, että kiinteistöjen käyttöasteen lasku taittuu ja tyhjien toimistojen osuus kääntyy laskuun.

Uusi teknologia mahdollistaa energia- ja materiaalivirtojen kierrättämisen aivan eri tavalla kuin sukupolvi sitten. Esimerkiksi meillä Espoossa yli viidennes hiilivoimalla tuotetusta lämmöstä on viime vuosina korvattu jätevesien, datakeskusten ja suurten kiinteistöjen hukkalämmön käyttöönotolla. Pontevin toimin voimme luopua hiilestä kokonaan vuoteen 2030 mennessä ilman bioenergian käytön kohtuuttoman suurta lisäystä.

Ravinteiden kierrätys on keskeistä myös Itämeren kannalta. Keskeinen kysymys on, saadaanko hallitusohjelman tavoite lannan ja jätevesilietteen 50 % prosessointiasteesta toteutettua, koska sellaisenaan näiden läjitys pelloille johtaa haitallisiin valumiin.

Kunnilla on yllättävän tärkeä rooli myös vaikkapa lannan järkevässä hyötykäytössä. Jos biokaasua opitaan hyödyntämään esimerkiksi busseissa, kannattaa eläintilojen toimittaa lantaa prosessointiin suoran läjityksen sijaan.

Pääkaupunkiseudulla on tyhjää toimistotilaa 30 Postitalon verran ja käytössä olevienkin työtilojen käyttöaste on hädin tuskin 50 prosenttia. Tämä johtuu viime kädessä toimistotyön murroksesta. Rakentamisen ohjauksen pitää muuttua mukana tai muuten hukka perii parhaat rakennuspaikat. Kärsijänä on varsinkin kohtuuhintainen asuminen, kun asunnoille ei ole tilaa.

Turpeen käyttö ei lisäänny

(julkaistu alun perin HS 30.11.2016)

Hallituksen energia- ja ilmastostrategia lähtee kunnianhimoisesta tavoitteesta puolittaa fossiilisen öljyn käyttö ja liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä eli ensimmäisenä maailmassa.

HALLITUKSEN tuoretta energia- ja ilmastostrategiaa käsittelevässä pääkirjoituksessa (”Ydinvoima jäi piiloon energiastrategiassa”, HS 29.11.) väitettiin, että hallitus ­aikoo lisätä turpeen käyttöä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Energiastrategian tavoiteuralla turpeen energiakäyttö vuonna 2030 on 15 terawattituntia eli lähes puolet vähemmän kuin vuonna 2010. Viime vuosina turpeen käyttö on huonon saatavuuden ja lämpimien talvien takia romahtanut. Siksi strate­giassa oletetaan, että turpeen käyttö ensin toipuu vuoden 2015 alhaisesta tasosta kään­tyäkseen 2020-luvulla laske­valle uralle.

On myös epäilty, että hallituksen strategia nojaa liikaa biopolttoaineisiin. Hallituksen strategia lähtee kunnianhimoisesta tavoitteesta puolittaa fossiilisen öljyn käyttö ja liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä eli ensimmäisenä maailmassa. On ensin kysyttävä itseltään, kannattaako tätä loikkaa vai jättäisikö sen tekemättä. Jos haluaa harpata pois fossiilisista 15 vuodessa, se on mahdollista vain bio­polttoaineiden avulla.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole polttaa Suomen metsiä autojen tankeissa. Hallituksen biopolttoainetavoitteet kuluttaisivat puuta arviolta 3–4 miljoonaa kiintokuutiota eli alle viisi prosenttia vuoden 2030 arvioi­dusta hakkuusuoritteesta. Tuokin kertyisi latvusmassasta ja pienpuusta, jota syntyy vuosittain arviolta 18–20 miljoonaa kiintokuutiota.

Samalla on oleellista aloittaa ajoissa siirtyminen pois polttomoottoreista sähköiseen liikenteeseen. Hallitus tavoitteleekin Suomeen 250 000 sähköautoa ja varautuu alkuvaiheen tuki­toimiin sähköisen liikenteen lentoon työntämiseksi.

Teknologiassa vientimenestys liittyy usein edelläkävijyyteen. Olisiko Nokian mahdoton menestys toteutunut, jos emme olisi luoneet kilpailullista gsm-markkinaa ensimmäisten joukossa? Tuskin.

Määrätietoinen harppaus ensimmäisten joukossa pois fos­siilisista auttaa synnyttämään Suomessa ratkaisuja, jotka voidaan viedä maailmalle.

Puhtaiden ratkaisuiden ke­hittämisen ja viennin kautta Suomen kädenjälki ilmastonmuutoksen selättämisessä voi olla monikymmenkertainen maamme hiili­jalanjälkeen verrattuna.

Kai Mykkänen

ulkomaankauppa- ja kehitysministeri (kok)

 

 

Suomi edelläkävijänä kohti päästöttömänpää tulevaisuutta

Vientimenestyksessä ratkaisee usein edelläkävijyys teknisissä harppauksissa. Edelläkävijäratkaisujen synnyttäminen Suomessa on myös tapa, jolla meidän suomalaisten kädenjälki ilmastonmuutoksen hillinnässä voi olla tuntuva, vaikka oma jalanjälkemme globaaleissa päästöissä on mitätön, vain joitakin promilleja.
 
Tänään otimme maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen harppauksen kohti päästöttömämpää tulevaisuutta. Yksikään teollisuusmaa ei ole vielä ottanut yhtä konkreettisia askelia irtautuakseen fossiilisen tuontiöljyn riippuvuudesta kuin Suomi tekee äsken julkaistulla Energia- ja Ilmastostrategialla. Vuoteen 2030 mennessä riippuvuutemme tuontiöljystä tippuu puoleen. Lähdemme määrätietoisesti liikenteen sähköistämisen tielle. Koska autokantaa ei saada uudistettua heti, tulee polttomoottori säilymään teillämme vielä muutamia vuosikymmeniä. Näiden päästöjenvähentämisessä tulemme nojaamaan edistyneisiin biopolttoaineisiin.
 
Toinen suuri askel on päätös kieltää kivihiili energiantuotannossa vuoteen 2030 mennessä. Tämä luo aivan uudenlaisen tilan uusiutuville energialähteille ja energiatehokkuusratkaisuille. Vielä vuosi sitten kun linjasimme nämä kaksi asiaa hallitusohjelmaan, mietin, että nämä ovat melkein mahdottoman kunnianhimoiset tavoitteet. Nyt kun näitä on reilu vuosi selvitelty ja haettua keinoja ja ratkaisuja, olen todella innoissani nähdessäni, että kummankin tavoitteen saavuttaminen on käden ulottuvilla!

Valtioneuvoston kansallisen energia- ja ilmastostrategian -tiedote

Liikenne ansaitsee vapautusloikan

Aalto yliopisto ja Helsingin sanomat järjestävät huomenna keskiviikkona toista kertaa päättäjille niin sanotun talouden puolustuskurssin. Tänä vuonna  teemana on tuottavuus. Kurssin johto on oikeassa, että työllä ja pääomalla aikaansaadun  arvon parantaminen jää liikaakin kustannusten varjoon kilpailukyvystä puhuttaessa. Poliittisessa päätöksenteossa se on sikäli loogista, että tuottavuuden parantaminen on useimmilla aloilla yrityksistä itsestään kiinni.

Meillä on kuitenkin edelleen merkittäviä toimialoja, joilla lainsäädäntö estää tuottavuutta parantavia innovaatioita. Yksi keskeisimmistä on kuljetus – niin ihmisten kuin tavaroidenkin. Hallituksen on tarkoitus purkaa esteitä niin sanotun liikennekaaren avulla. Kumipyöräliikennettä koskevasta kaaren ensimmäisestä lakipaketista on väännetty koko vuosi. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla työstetyn kompromissiesityksen kohtalo ratkeaa lähiaikoina.

Kiista koskee nyt taksilupien määräsääntelyn vapauttamista, jota perussuomalaiset vastustavat. Valmistelussa on jo tehty monta myönnytystä. Kaikkien pätevyysvaatimukset täyttävien ja verot maksavien mahdollisuus taksiliikenteen harjoittamiseen on koko esityksen ydin. Määräsääntelyssä pysyminen estäisi samalla liikennemuotojen yhdistelyyn ja sivutoimiseen toimintaan perustuvat kuluttajille edullisempia kyytejä mahdollistavat innovaatiot. Toivoisin vastustajien pysähtyvän hetkeksi miettimään mihin mitään tekemättömyys johtaisi.

Helposti ajattelee, että taksit ovat markkinataloutta ja bussit julkista sektoria. Todellisuudessa kuntien ja valtion ostoliikenne kattaa kummankin alan liikevaihdosta noin 500 miljoonaa euroa vuodessa eli puolet. Haja-asutusalueilla taksit saavat 80 prosenttia tuloistaan yhteiskunnan palveluista, kuten koulukyydeistä ja KELA:n korvaamista ajoista. Nykylainsäädäntö rajaa takseille, busseille ja postiautoille kullekin jäykät lokeronsa. Taksi ei voi kuljettaa paketteja, bussiyhtiö ei voi hakea kutsusta yksittäistä ihmistä eikä postiauton kyydissä pääse kirkolle.

Suurten kaupunkien ulkopuolella kuljetusmäärät ohenevat jatkuvasti. Volyymien supistuessa kaikki kolme kuljetusmuotoa edellyttävät enemmän ja enemmän yhteiskunnan rahaa pysyäkseen edes paikallaan. Tie on kestämätön. Veronmaksajien yhdessä maksamissa kyydeissä on voitava yhdistellä kaikkien ajossa olevien ajoneuvojen istumapaikkoja joustavasti. Sitä ei kaiketi kukaan vastustakaan. Mikäli liikennereformi säädetään ilman takseja, yhteiskunnan kuljetuksiin syntyy uusia tuottavampia ratkaisuja, mutta taksit jäävät nykysääntöjen puitteisiin häviäväksi osapuoleksi.

Suurissa kaupungeissa kyse on ennen kaikkea uberistä ja muista digitalisaation mahdollistamista, aiempaa vähemmän pääomaa sitovista kyyditysvaihtoehdoista. Hallitun reformin vaihtoehto ei ole nykytila vaan se, että epävirallinen markkina näivettää virallisen. Pääkaupunkiseudulla yli 100 000 ihmistä on jo ladannut kännykkäänsä uberin kutsupalvelun. Viikonloppuiltoina taksien katteesta on jo hävinnyt merkittävä osa. Samalla uusi teknologia on mahdollistanut yksityisautojen jakamisen siten, että monella on ensimmäistä kertaa varaa kulkea ”taksilla”.

Tänä päivänä uber-kuskit kilpailevat taksien kanssa epäreilulla tavalla. Taksit maksavat verot, ovat sidottuja asemapaikkoihin ja hoitavat päivystysvelvoitteet. Uber-kuskit eivät. Pöydällä oleva kompromissiesitys lähtee siitä, että kaikilla tulisi olla henkilökuljetuksen liikennelupa. Kuljettajien täytyisi täyttää turvallisen kuljettajan vaatimukset ja kieltäkin pitäisi osata. Taksitoimintaa harjoittavat yhtiöt ja autot pitäisi rekisteröidä Suomeen. Luvitus varmistaisi käytännössä myös uber-kuskien verottamisen.

Perinteinen henkilökuljetusten markkina on – useimpien kuluttajien onneksi – joka tapauksessa mullistumassa. Viime kädessä kyse on halvemmasta ja vähäpäästöisemmästä liikkumisesta. Lopulta ei ole mitään järkeä siinä, että hiekkateillä risteilee samana päivänä postiauto, taksi ja linja-autoyrittäjä jos kyytejä voisi hoitaa samassakin. Kaupungeissa ajetaan ruuhkissa yksin, vaikka autoihin mahtuisi yleensä viisi ihmistä.

Vastaan liikennepolitiikasta kokoomuksen ministeriryhmässä. Tapasin eilen Taksiliiton puheenjohtaja Jari Lemmetyisen ja toimitusjohtaja Timo Koskisen. Myös heidän mielestään huonoin vaihtoehto olisi jättää taksit liikenneuudistuksen ulkopuolelle. Kokoomus kannattaa liikenteen tuottavuusloikkaa. Ajamme sitä, että kaikki kuljettajat saisivat harpata eteenpäin tasavertaisilla pelisäännöillä.

Kaupunkipyörät kaikkiin suuriin kaupunkeihin

Pyöräily tuntuu nyt lyövän läpi Helsingissä. Toukokuussa pyöräilijöiden määrä kaupungissa oli jopa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Kukaan ei tiedä tarkkaan miksi, mutta ilmiön kyllä aistii kaduilla.

Yksi syy pyöräilyn suosioon on keväällä lanseerattu kaupunkipyörä-palvelu (https://www.hsl.fi/kaupunkipyorat). Voit lainata kaupunkipyörän miltä tahansa telakalta ja palauttaa mille tahansa telakalle. Maksupaketteja on erilaisia. Itse maksoin kiinteän 25 euroa. Saan ajaa ilmaiseksi lokakuun loppuun asti tunnin pätkiä, eikä lisätuntien hintakaan ole korkea.

Olen kuukaudessa käyttänyt jo toistakymmentä kertaa. Yllättäen kaupunkipyöristä on tullut minulle kevään henkireikä: piristävää ja nopeaa suhata 10 minuutin matka kaupunkipyörällä toiseen kokoukseen ratikoiden tai pahimmillaan taksin sijaan.

Kaduilla huomaa, etten ole yksin. Kaupunkipyöriin törmää keskustassa jo nyt koko ajan. Palvelulla on yli 10 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Pyöriä ei ole kadonnut eikä hajotettu. Vastaavaa järjestelmää yritettiin lanseerata jo vuosia sitten, mutta tekniikka ja aika ei ollut kypsä. Nyt on. Ilmiö on syntynyt.

Kotikaupungissani Espoossa kaupunkipyöristä on jo tehty valtuustoaloite. Toivottavasti se toteutuu. Voisi lähteä liikkeelle Otaniemi-Tapiola alueesta ja Leppävaarasta, joihin tullaan paljon raiteilla ja voisi olla luonteva jatkaa asiointia pyörällä.

On kuitenkin tunnustettava, että luontevimmillaan palvelu on keskuskaupungeissa. Jos rupeat pyöräilemään vaikka kotoa Olarista töihin Otaniemeen, teet sen omalla pyörälläsi. Kaupunkipyörää tarvitset ennen kaikkea silloin, kun olet ensin tullut keskustaan muulla välineellä ja käyt sitten päivän mittaan useissa osoitteissa – kuten minä teen lähes joka päivä. Ja palvelu lyö läpi paikoissa, joissa telakoita ja pyöriä on tarpeeksi tiheästi.

Tällä hetkellä Helsingissä on noin 500 kaupunkipyörää ja 50 telakkaa. Vuoden päästä pitäisi olla 1500 pyörää ja 150 asemaa. Kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Vetoankin muiden suurten kaupunkien johtajiin: tehdään ilmiöstä kerralla maan laajuinen. Jos jokin toimii, sitä ei kannata korjata. Samaa standardia kannattaa nyt hyödyntää sen sijaan, että jokainen värkkää omanlaisensa – mieluiten ulkoasua myöten niin pyörät tunnistetaan.

Ympäristöpolitiikka on usein abstraktia touhua. Itsekin kirjoitan paljon päästökaupan nostamisesta takaisin ohjauskeinojen keskiöön, mikä ei varmasti tunnu arjen teolta. Pyörät tuntuvat tässä ja nyt. Siksi kaupunkipyörien nopea laajentaminen suuriin kaupunkeihin olisi sopivan ihmisläheinen teko eilen maailman ympäristöpäivään huipentuneen Euroopan kestävän kehityksen viikon kunniaksi. Kirjoitan tätä Turussa, jossa edustajakollegani Saara-Sofia Siren jätti kaupunkipyöristä viime viikolla valtuustoaloitteen. Tamperelaisille täytyy puhua, kun menen sinne illalla.

Niin, ja jos et tullut juhlistaneeksi kestävän kehityksen viikkoa ajoissa, niin vielä ehtii. Meistä jokainen voi tehdä oman liikenneteon: kokeile työmatkaa pyörällä, kokeile viikko auton sijaan julkisilla tai mieti ennakkoluulottomalla otteella sähkö- tai biokaasuauton hankkimista, kun autoa vaihdat.

Kai Mykkänen: Suojelu ja retkeily edistyvät Porkkalassa

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esittää, että itsenäisyyden juhlavuoden 2017 kansallispuisto perustetaan Suomussalmen Hossaan ja samalla pääkaupunkiseudun tuntumaan Porkkalaan perustetaan luonnonsuojelualue.

”Päätös varmistaa Porkkalan arvokkaiden osien suojelun ja avaa latua alueen kehittämiselle upeana kansallisena retkeilykohteena. Nuuksio ja Sipoonkorpi ovat todistaneet luontoretkeilyn suosion, mutta Helsingin kupeesta on mantereen puolella puuttunut jylhä merellinen luontokohde. Kävin Porkkalanniemessä syksyllä ja heti oli mielessä, että tänne pitäisi tuoda ulkomaisiakin vieraita tähyilemään ja makkaraa paistamaan.”, Kokoomuksen ympäristövaliokuntaryhmää johtava Kai Mykkänen kommentoi.

Kansallispuistohankkeelle varatusta määrärahasta vajaa 500 000 euroa suunnataan Porkkalan opasteiden ja retkeilijäpalveluiden parantamiseen sekä Porkkalan lisäsuojelun tarpeiden selvittämiseen.

”Reitti kansallispuistoksi on usein kulkenut luonnonsuojelualueen kautta ja siihen se voi johtaa Porkkalassakin. Kansallispuisto kuitenkin edellyttää yhtenäisempää aluetta. Tulevaisuudessa se voisi syntyä esimerkiksi vapaaehtoisilla maanvaihdoilla Porkkalan niemenkärjessä ja irrallisten maa-alueiden jättämisellä pois.”, Mykkänen lisää.

Porkkalaan perustetaan luonnonsuojelualue valtioneuvoston asetuksella. Se käsittäisi Kirkkonummen ja Inkoon saaristojen Natura-alueiden maa- ja vesialueiden lisäksi myös avomeren yleisten vesien matalikoita, joilla on runsaita sinisimpukka- ja punaleväesiintymiä. Lisäksi laaditaan eri yhteistyötahojen kanssa selvitys Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon rannikko-, saaristo- ja merialueiden suojelu- ja kehittämisestä eri tavoitteiden yhteensovittamiseksi sekä virkistyspalvelujen järjestämiseksi.

Lisätietoja:

kansanedustaja Kai Mykkänen

gsm 045-6143949

Mykkänen kommentoi uutisille Pariisin ilmastosopimusta (VIDEO)

Loistojuttu, että Pariisissa saatiin ilmastosopimus aikaan! Viime päivien perusteella se tuntuu luovan laajasti juuri sitä fiilistä, mitä tarvitsemme: kaikki tunnistavat haasteen ja potkivat tosissaan samaan maaliin, jos kohta vähän omaan tahtiin. Eniten suunnan korjaamista on Kiinassa, Intiassa, osin myös jenkeissä. Ja kun ne nyt selvästi ovat urakkaan lähdössä, edelläkävijät voittavat myös taloudellisesti viedessään kehittämiään ratkaisuja näihin maihin. Siksikin nyt on aika kääriä hihat ja harpata eteenpäin myös Euroopassa ja Suomessa!