Lentoa toisen perään

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Viime viikolla sikäli hullu meininki, että lensin kuutena peräkkäisenä päivänä. Flunssakin oli alkuun pahasti niskassa, mutta helpotti kyllä loppua kohti.

Ensin vedin 25 biotalousyrityksen vientireissua Kanadaan. Enpä tiennyt, että kanadalaiset ovat metsätaloudessa selvästi jäljessä. Siellä voisi nyt olla momentum suomalaisille ratkaisuille, kun öljyn polttoa ehkä ruvetaan tosissaan suitsimaan (ks tarkempi Kanada-analyysini https://m.kauppalehti.fi/…/kai-mykkanen-viennin-ka…/SR5J9i47 ). Yllätyksenä tuli sekin, että toisessa Kanada-kohteessamme Thunder Bayssa on niin vahva suomalaisvaikutus. Paukkasimme heti kentältä työväentalo Hoidon pihaan. Ennen kuin sisään ehdittiin vastaan tuli jo 96-vuotias Kanadan suomalainen, joka esitteli sirpalevammojaan sujuvasti suomeksi. Aamiaismenulta löytyi ”The Iso Finn”, ”The Pieni Finn” ja ”Iso Kaski” (ks kuva). Eikä ihme, koska alueelle muutti viime vuosisadan aikana, pääosin molempien sotien jälkeen kymmeniä tuhansia suomalaisia. Pormestarin mukaan suomella pärjää vähän pinnistellen vieläkin, mutta se taisi olla kyllä jo liioittelua.

Seuraavaksi pääsin parantelemaan flunssaa lämpimään Washingtoniin. Pääasia oli allekirjoittaa ja lanseerata uudenlainen kahdenvälinen ilmastorahasto Maailmanpankin kanssa. Me sijoitamme reilu 100 miljoonaa euroa, Maailmanpankki saman verran ja yksityistä rahaa vivuttamalla on tarkoitus saada liikkeelle yli puolen miljardin edestä puhtaan energian ja vedenkäsittelyn hankkeita. Tällä kuviolla mahdollistamme Maailmanpankin rahoitusta köyhemmille maille ja varhaisemman vaiheen hankkeille kuin he normaalisti ovat tehneet. Samalla avaamme ovea suomalaisyrityksille tarjota osaamistaan kehitysrahoitteisiin hankkeisiin. (Ks. tarkemmin: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005406662.html )

Tapasin Washingtonissa myös USA:n ulkoministeriön ja kongressin väkeä sekä muita vaikuttajia. Kaupungissa oli samaan aikaan koolla lähes 1000 neuvottelijaa Pohjois-Amerikan tulliliitto Naftan uudistamiseksi. Jahka siinä päästään johonkin päätepisteeseen, tullee pöydälle kysymys mm. rangaistustulleista eurooppalaiselle teräkselle. Toivottavasti niitä ei tule. Rohkaisevaa on se, että Trumpin presidenttikauden neljäntenä päivänä tapahtuneen Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta vetäytymisen jälkeen konkreettiset teot kaupparintamalla ovat olleet aika maltillisia. Keskusteluiden perusteella ei kannata kuitenkaan olla liian varma tulevasta – ja yleensäkään luottaa kovin lineaariseen päätöksenteon metodiin.

Itärannikon aikavyöhykkeeseen totuttuani olikin aika ottaa yölento Brysseliin. EU:n kauppaministereiden kokouksessa kävimme perusteellisen keskustelun kauppasopimusten jakamisesta, ulkomaisten investointien valvonnasta sekä uusista vapaakauppaneuvotteluista Australian, Uuden-Seelannin ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa. Minusta on aivan no-brainer että varsinaisiin kauppasopimuksiin pitää jatkossa ladata vain ne asiat, jotka ovat EU:n yhteisessä kauppapolitiikan kompetenssissa. Silloin nämä elintärkeät kauppakysymykset voidaan myös päättää ministereiden määräenemmistöllä ja saadaan säällisessä ajassa voimaan. Investointisuoja-asioiden sitominen samaan sopimukseen on johtanut siihen, että esim Suomi ei voi sopia mitään Kanadan tai Japanin kauppasäännöistään ilman 28 kansallisen parlamentin ja lisäksi 10 alueparlamentin hyväksyntää. Niitä tullaan vuosi sitten allekirjoitetun Kanadan vapaakauppasopimuksen osaltakin odottamaan vielä vuosia.

Kauppaneuvoston myönteinen anti oli, että saimme yllättävänkin paljon kavereita kritiikillemme koskien investointien EU-tasoista valvontaa. Se loisi uuden 50 päivän hidasteen yrityskaupoille ja pääosin turhia pidäkkeitä kasvuyritysten yritysjärjestelyille. Harmi oli huomata, että uusista kauppasopimuksista varsinkin Mercosur-sopimuksen neuvottelumandaatti herättää kovasti kielteisiä intohimoja. Olisiko tässä kyse myös Ranskan presidentin tarpeesta tasapainottaa imagoaan työreforminsa keskellä puolustamalla näyttävästi ranskalaista lihatuottajaa Etelä-Amerikan tuontia vastaan, vaikka perustelut meinisivätkin aika överiksi… Ranskan uusi kauppaministeri vaikutti kyllä analyyttiseltä ja kiinnostuneelta pohjoismaiden kyvystä yhdistää vapaakauppa hyvinvointiyhteiskuntaan. Hyvä, että pääsen jututtamaan häntä tarkemmin ensi viikolla Pariisissa.

Kauppaneuvostot ovat myös mahdollisuus käydä bilateraaleja (tällä kertaa Irlannin ja Iso-Britannian kollegoiden kanssa) ja jutella käytävillä kollegoiden sekä komissaarin kanssa. Täytyy sanoa, että kauppakomissaari Cecilia Malmströmin myönteinen panos on keskeinen siinä, että koko länsimaailmaa (Pohjoismaita lukuunottamatta) tuivertava protektionismin puhuri ei ole päässyt pahemmin nujertamaan Euroopan kauppalinjaa ainakaan vielä. Hänen kanssaan ajattelemme hyvin samansuuntaisesti ja yhteistyö sujuu.
Normisti Brysselissä ollaan illansuussa kentällä odottamassa peruuntuuko ja yhdistyykö alkuillan lento taas myöhempään Finnairin vuoroon… Tällä kertaa ”illaksi kotiin” ei ollut edes toiveissa. Matka jatkui täpärän Lontoon vaihdon kautta Islannin Reykjavikiin. Lähettiläämme Valtteri Hirvonen oli ystävällisesti itse vastassa keskiyöllä Keflavikissa, josta kertyykin puolensataa kilometriä kaupunkiin.

Reykjavikissa myimme Kanadan arktisista alueista vastaavalle ministerille ajatusta käyttää Suomen Arctia Oy:n jäänmurtopalveluita luoteisväylällä. Käynti Nordicalla tuntui vakuuttavan. Tämä suomalaismurtaja purjehti kesällä ennätysajassa Vancouverista Grönlantiin. Harva sitä jenkeissäkään tiesi, mutta 80% maailman jäänmurtajista on suunniteltu Suomessa ja olemme todella alan supervalta. Sille voi syntyä markkinoita, kun pohjoinen jäämeri aukeaa liikennöinnille. Kaikkien ei kannattaisi rakentaa tappiin asti omia murtajia, kun esimerkiksi Itämeren talvia odottavat murtajamme voisivat hyvin hoitaa kesäisin jäämerta.

Pidin myös puheen Arctic Circle konferenssissa arktisen tulevaisuudesta. Korostin, että meitä pohjoisia kansoja yhdistää muiden kiinni ottaminen. Sata vuotta sitten Suomi, Norja, Kanada ja Islanti sekä Ruotsin ja Venäjän pohjoiset alueet olivat takapajulaa, ainakin muiden silmissä. Nyt on monessa kohtaa toisinpäin. Pohjoismaat ovat rohkeasti mutta ehkä vähän huomaamattomasti näyttäneet suuntaa monessa tärkeässä trendissä myös viime vuosikymmeninä. Jos Tanska ei olisi lähtenyt panostamaan rankasti tuulivoimaan 20 vuotta sitten, ala ei olisi kehittynyt tasolle, jossa se on yhtäkkiä keskeinen sähkön tuotantomuoto Saksassa ja kattaa puolet uusista energiainvestoinneista Kiinassakin. Jos Ruotsi ei olisi verottanut polttoöljyä ulos markkinoilta jo 1990-luvulla, lämpöpumput (talokohtaiset ja isot keskitetyt) eivät olisi näin nopeasti valtaamassa lämpömarkkinoita. Jos Norja ei olisi lähtenyt satsaamaan avokätisesti sähköautojen hankintatukiin, liikenteen sähköistyminen olisi todennäköisesti 5 vuotta hitaampaa koko Euroopassa. Ja jos Suomesta olisi löytynyt öljyä emmekä olisi sen sijaan satsanneet vihreän kultamme monipuoliseen käyttöön, pohjoisilla mailla ei olisi mahdollisuutta korvata nopeasti öljyä puunkäsittelyn sivuvirtoihin perustuvilla biopolttoaineilla.

Perinne velvoittaa ja siksi meidän on oltava rohkeita myös tässä ajassa. Emme ole edeltäjiemme arvoisia arktisessa politiikassa, jos emme yhdessä kykene esimerkiksi kieltämään raskaan polttoöljyn käyttöä arktisessa meriliikenteessä tai puhdistamaan tuhansia mustan hiilen hotspot-lähteitä, jotka tupruttavat nokea tundran lumille.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Kainuusta kajahtaa

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Päivä Kajaanissa yllätti. Tiesin kyllä, että vienti ja työllisyys ovat paranemassa Kainuussakin. Mielikuva Kainuun liiketoiminnasta liittyi tiiviisti metsään ja sahoihin. Rohkaisevaa huomata, että maakunnassa löytyy rohkeutta ja osaamista kasvaa monessa muussakin. Keskustelut 15 erilaisen yrittäjän kanssa ja vierailut parissa yrityksessä monipuolistivat kuvaa.

Tämän vuoden kuumimmaksi kainuulaiseksi taitaa uskaltaa nimetä Critical Forcen (www.criticalforce.fi). Kuka olisi kaksi vuotta sitten veikannut, että Kainuussa koodataan peli, joka pomppaa jo Beta-versiona tyhjästä koko maailman TOP-10 suosituimmaksi peliksi ilman maksettua mainontaa ja jolla on jo miljoona päivittäistä käyttäjää ja 60 000 uutta installointia päivässä? Näin kuitenkin on jo käynyt ja kasvukäyrät sojottavat kattoon!

Yllätti myös se, että täälläkin ylivoimaisesti tärkein viesti oli, että helpottakaa ulkomaisten osaajien nopeaa rekrytointia. Kyse ei siis ole vain Supercellin ongelmasta. Nuoria pelintekijöitä palkataan Kainuun ammattikorkeakoulusta, mutta maailman huipulla tarvitaan myös huippukokemusta ja sitä löytyy usein vain maailmalta. Ja Kainuuseen muuttoa onkin kuulemma helpompi myydä korealaiselle kuin stadilaiselle – kunhan paperisota oman ja perheen muuton kanssa vaan olisi helpompi ja vieraanvaraisempi. Juuri tässä otimme askeleen viime viikolla (www.kaimykkanen.fi/start-yrittajalle-nopea-oleskelulupa). Parannettavaa kuitenkin riittää ja taas tarttui ideoita! Kiitos Teemu Määttä ja Leili Mård.

Muiden tavattujen yritysten toimialat vaihtelivat Vuokatin matkailuista Ämmän Betoniin, mainosvalotauluista poltettavan biomassan laadunvalvontaan, kivikoruista lankkujen jalostukseen ja älylukoista vedenpuhdistukseen. Ja paljon siltä väliltä.

Team Finland sai pääasiassa kiitosta. Moni sanoi, ettei olisi selvinnyt kuolemanlaaksosta ilman Tekesin lainaa tai päässyt vientiin kiinni ilman Finpron kasvuohjelmaa tai Kainuun edun apua. Kiitos ELY-johtaja Pasi Loukasmäki ja TF-koordinaattori Mari Maier tiimeineen! Kansainvälistymisen pullonkauloiksi mainittiin erityisesti oman pääoman puute, asiakaskontaktien puute sekä vakiintuneemmissa yrityksissä se, että kapasiteetti on nyt kotimaan suhdanteen myötä sidottu vakiintuneille asiakkaille, eikä rahkeet riitä samalla vientiin. Kontakteihin ja myynnin tukeen tähtäämme yhdistämällä Finpron ja Tekesin. Tavoitteena on, ettei yksikään tuotekehityshanke enää pääty tuotteen hiomiseen vaan myynnin alkamiseen. Samalla tavoite on vapauttaa resursseja ulkomaanverkostoon, jotta kontaktien haussa voidaan tukea vahvemmin.

Yrittäjä ottaa suuren riskin ja onnistumisesta hyötyy koko yhteiskunta. Siksi riskinottoa on syytä tukea ja taakkaa vähän jakaakin. Viime kädessä emme kuitenkaan voi yrittäjän puolesta yrittää. Imagonin vanha isäntä Arto Okkonen kertoi jälkeenpäin kuulleensa, että yritystukien myöntäjät olivat keskenään pitäneet häntä 1990-luvun alussa hulluna, kun investoi ja palkkasi väkeä keskellä synkintä lamaa. Vaan ei olisi rakentanut pohjoismaiden johtavaa valomainosyritystä jos ei olisi luottanut omaan ”kristallipalloonsa”, kuten nimesi. Ja tottakai onnistuneen tarinan rinnalla voi löytyä parikin riskiin kaatunutta. Mutta juuri epävarman kokeilemista Suomi tarvitsee ja siitä yrittäjyydessä kyse onkin. Rohkeutta siihen itse kullekin!


 

 

Lisää näkökulmaa eilisen Kajaanin reissuun:

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Start-up yrittäjälle nopea oleskelulupa

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Hallitus potkaisi juuri sivuun yhden kiven, joka tukkii Suomen kiriä kasvuyrittäjyyden keskittymäksi. Annoimme eduskunnalle sisäministeri Paula Risikon esityksen, jolla ulkomaalaislakiin lisätään kasvuyrittäjyys uudeksi perusteeksi oleskeluluvan saamiselle. Vaikkapa vaihto-opiskeluvuoden tai start-up saunan valmennusjakson jälkeen Suomeen yritystä nollasta kasvattamaan jäävä tiimi ei enää lennä ulos maasta, vaan saisi oleskeluluvan Migristä nopeasti. Ehtona on Tekesin lausunto siitä, että kyseessä on uskottava kasvuyritys.

Samalla kevennetään byrokratiaa Suomessa työskentelevien ulkomaisten asiantuntijoiden kohdalla. Oleskeluluvan saisi toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen vuoden sijaan kerralla kahdeksi vuodeksi. Jatkokauden hakeminen onnistuisi täysin sähköisesti, kun sormenjälkiä ei enää otettaisi uudestaan.

Loistavaa Paula!

Samaan aikaan olemme ulkoministeriön osalta nopeuttamassa Suomeen töihin rekrytoitavien asiantuntijoiden maahantulomenettelyitä. Kaikki hakemukset voi jättää sähköisesti enterfinland.fi<http://enterfinland.fi> palvelussa, biometrisiä tunnisteita voi pian jättää muuallakin kuin konsulaateissamme, kuriirien käyttöä valmiiden lupien toimittamisessa suoraan asiakkaalle selkeytetään jne. Myös pankit, verottaja, maistraatti ja KELA tekevät työtä tavoitteena minimoida fyysisen asioinnin määrä myös Helsingissä ja pääsy siihen, että yhtä tietoa kysytään vain kerran. Olemme myös päättäneet, että yritysten viranomaisasiointi pitää Suomessa onnistua aina englanniksi.

Kaikki tämä koskee suoraan melko pientä joukkoa suomalaisista. Välillinen vaikutus voi olla kuitenkin yllättävän suuri. Parikymmentä vuotta sitten Nokian nousu oli vielä mahdollista rakentaa pitkäjänteisen kotimaisen insinöörikoulutuksen tuottaman osaamispohjan varaan, aika pitkälti. 2020-luvun sirpale-Nokiat syntyvät todennäköisesti siitä, että kuningasidean ympärille kootaan nopeasti huippuosaajia ympäri maailmaa. Ne maat pärjäävät, joista tulee tällaisten kokoontumisajojen keskuksia.

Sisäministeriön tiedote: http://intermin.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomeen-suunnitteilla-uusi-startup-oleskelulupaS

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

YK-viikko: SheDecides ja Suomi myötätuulessa

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

 

4 päivää New Yorkissa, 11 puhetta ja 11 kahdenvälistä tapaamista.

*   Trump tiivisti muiden rivit?

Vähän pelottavaa, mutta olen astetta innostuneempi YK:sta kuin ekalla YK-viikolla vuosi sitten (ks vuoden takainen blogi tunnelmista silloin: https://kaimykkanen.fi/ykn-huippukokous-new-yorkissa/). Olenko urautumassa osaksi systeemiä? Vai onko kenties niinkin, että vuosi sitten YK-järjestöjen hitaus turhautti Obaman ja Kanadan Trudeaun tapaisten liberaali-tähtien rinnalla? Ja nyt YK-sektorijärjestöjen ja ”meidänmielisten” jäsenmaiden tarmo oli pikemmin toivoa valava presidentti Trumpin yleiskokouspuheessaan maalaamaa maailmankuvaa vasten? Pelkäsin, että esim keskeisten YK-rahoituskohteittemme väestörahasto UNFPA:n ja UNWomenin pääjohtajat olisivat siipi maassa, mutta molemmat olivat tarmoa täynnä ja kokivat päässeensä uuden YK:n pääsihteerin aikana aiempaa paremmin vaikuttamaan koko koneiston työhön.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Yhdysvaltain hylkivä asenne tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä seksuaalioikeuksiin liittyen ei ole todellakaan nujertanut muiden uskallusta toimia asiassa. Seitsemän kuukautta sitten kokoonnuimme Brysselissä viiden EU-maan kehitysministereiden ja kansalaisjärjestöjen voimin sopimaan yhteisestä 200 miljoonan euron panoksesta lievittämään Trumpin hallinnon noin 600 miljoonan euron leikkauksia seksuaali- ja lisääntymisterveystyöltä. Tuolloin perustettu SheDecides on nyt globaali liike. Vetäessäni liikkeen vuosikokousta vieressäni istui ylpeänä Etelä-Afrikan terveysministeri. Painopisteeni SheDecidesin suuntaamisessa onkin nyt se, miten saamme oleellisten saranavaltioiden avainministereitä innostumaan, liittymään liikkeeseen ja sitoutumaan tyttöjen oikeuksien asiaan. Esimerkiksi Nigeria ja Etiopia voisivat halutessaan ratkaista paljon sen suhteen, miten pitkälle asiasta voidaan linjata EU:n ja Afrikan huippukokouksessa marraskuussa.

SheDecidesin ydin pitää pysyä konkretiassa eli resurssien varmistamisessa oleelliseen kenttätyöhön. Viimein eilen EU-komissio julkisti pitkään vaatimamme 500 miljoonan euron ohjelman tyttöjen ja naisten oikeuksien kehitysapuun. Komission kärkikohteena on naisiin kohdistuva väkivalta. Siihen kytkeytyy tiiviisti myös seksuaalinen hyväksikäyttö ja meidän täytyy varmistaa, että siihen uskalletaan tarttua ohjelman puitteissa sen ansaitsemalla painolla. Siksikin kutsuimme komission ensimmäisen varapuheenjohtaja Frans Timmermansin erilliseen seksuaali -ja lisääntymisterveystapahtumaamme. Timmermans piti hyvin henkilökohtaisen ja vahvan puheen. Lupasi tarkemmassa keskustelussamme apunsa asiallemme. Hänen pitäisi sitä pystyä myös antamaan.

Vähän samansuuntaista on ehkä ilmassa myös Yhdysvaltain kaupunkien ilmastotyössä, ainakin rannikoilla. Isännöimme suomalaisvoimin ”Zero-Carbon Summittia”, jossa myös presidentti Sauli Niinistö piti hyvän puheen. Monien amerikkalaiskaupunkien edustajat kertoivat vain lisäävän sitoutumistaan päästötalkoisiin. Samaa vakuuttivat New Yorkin kaupungin smart city -strategian suunnittelijat, joita tapasin eilen.

*   Nordic Innovation House Nykiin ja YK:n inno-labra Suomeen

Avasin muiden pohjoismaiden ulkoministerien kanssa Nordic Innovation House:n Nykin keskustassa. Suureellisen otsikon takana on kevyt mutta helposti skaalautuva konsepti. Suomalainen yhdyshenkilö, jonka kautta saa puitesopimuksen kautta nopeasti vuokrattua deskejä start-upeille WeWork-hubista, kun haluaa kokeilla onneaan itärannikolla. Huomioarvo oli yllättävän suuri: parisataa jenkkiläistä it-yrittäjää ja enkelisijoittajaa halusi olla paikalla haistelemassa uusia mahdollisuuksia. Konktakteja syntyi – toivottavasti pian kumppanuuksiakin.

Keskustelin YK:n hallinnosta vastaavan apulaispääsihteerin kanssa hankkeestamme saada YK:n innovaatio- ja teknologialaboratorio UNTIL Suomeen, tarkemmin Espoon Otaniemeen. Arviointitiimi puoltaa Suomea, olemme omalta osaltamme budjettiriihessä varanneet tarvittavan perustamisrahoituksen ja nyt prosessoidaan juridisia kysymyksiä. Lupaavalta näyttää, mutta vielä ei kannata nuolaista.

*   Saako YK:sta tehokkaampaa?

YK:n sihteeristö ja rauhanturvatoiminta syövät vuosittain noin 10 miljardia dollaria; sektorijärjestöt suunnilleen toisen mokoman (UNICEF, UNESCO, UNDP jne yht 35 kpl). Yhdysvaltain osuus tästä potista on alle prosentin siitä, mitä he laittavat nyt lisää esimerkiksi asevoimiinsa. Silti Trump on oikeassa vaatiessaan, että parillakymmenellä miljardilla pitää saada enemmän aikaan. Maallikkokin näkee, että sektorijärjestöt toimivat liian itsellisesti. Kaikilla on omat koneistonsa ja maaorganisaationsa. Työnjako ei ole selvä vaan projekteja napataan naapurin edestä, jos tarjolla on rahaa omalle organisaatiolle.

Rahavirtojen hallinta on osin hataraa. Olin järkyttynyt keskustelusta, jossa eräskin sihteeristön pääosaston johtaja ei osannut kertoa budjettinsa kokoluokkaa, kun kysyn. Siis vaikka oli juuri vedonnut minuun, että tukisin hänen budjettinsa säilymistä leikkausten pyörteissä…

Uusi pääsihteeri Guterres on julistanut reformiohjelmassaan, että back-officet yhteen ja sektorijärjestöt vahvemman maakoordinaattorin alle. Fiksun suuntaista, mutta lieneekö mahdotonta? Pääsihteeri ei kuittaa sektorijärjestöjen laskuja, vaan niitä maksavat kulloisenkin järjestön osalta ne valtiot, jotka tykkäävät kutakin järjestöä rahoittaa. Toisaalta keskussihteeristö on ehkä vielä tehottomampi kuin yksittäiset sektorijärjestöt. Sen osastoissa taas on läänitysjakoa turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten kesken. Uudistaja kulkee miinakentällä.

Tapaaminen YK:n kakkoshenkilön, varapääsihteeri Amina Mohammedin kanssa oli kuitenkin rohkaiseva. Fiksu ja nopeaälyinen tyyppi, joka ei pelännyt keskustelua konkretiasta. Toivon hänelle rohkeutta ja voimia kyynistymistä vastaan.

P.s. Pidimme pienet lounaskokkarit myös parille kymmenelle suomalaiselle, jotka parantavat maailmaa YK-edustustossamme tai suomalaisina YK:ssa. Fiksua porukkaa, kuten UM:ssä yleensä. Viikko sitten puhuin uudelle Kavaku-kurssille, jolle on päässyt 16 hakijaa reilusta tuhannesta. Tiedätkö toista kvalitatiivista valintaprosessia, jossa olisi näin tiukka seula? Aina en ole varma, osaammeko UM:nä innostaa näitä välkkyjä innostumaan ja käyttämään analyyttisen luovuutensa ja vuorovaikutustaitonsa joka päivä uudestaan täysillä. Sanoinkin, että ainoa mistä en suostu kommentteja kuulemaan on se, että te ette muka osaa yritysjuttuja ettekä siksi voi niitä esim YK-hankinnoissa edistää. Väittäisin, että kavakussa aloittavan keskimääräinen analyyttinen tausta on selvästi suurempi kuin nuorilla konsulteilla, jotka pyörittävät yrityskauppoja. Kyse on siitä, mihin kannustetaan ja kasvatetaan

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Juncker on oikeassa, mutta myös horjuvalla polulla

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti eilen energisesti uudistuksia linjaavan “state of the union” puheen, mille peukku jo sinänsä.

Puheen alussa oli oikea ja tärkeä viesti: Juncker korosti sääntöperustaisen kaupan merkitystä maailman hyvinvoinnissa ja vaati EU:lle johtajuutta vapaakaupan soihdun elävänä pitämisessä.

Komissio julkaisikin heti tänään ehdotukset uusiksi neuvottelumandaateiksi Uuden-Seelannin ja Australian kauppasopimuksista. Tarkkaavaiset huomaavat, että niissä ehdotetaan investointisuojan ja sitä koskevan riitojenratkaisun irrottamista pois kauppasopimuksista. Olen ajanut tätä linjaa maaliskuusta lähtien. Muut vaihtoehdot tarkoittaisivat hyvin todennäköisesti epäonnistumista loppusuoralla olevan Japanin vapaakauppasopimuksen ja sitä seuraavien sopimusten osalta.

Kanadan kanssakin on tekemistä saada kauppasopimus investointisuojineen hyväksytyksi kaikissa 38 parlamentissa ja muiden maiden kanssa ei edes ole edellytyksiä päästä yhtä “eurooppalaiseen” oikeusvaltioajatteluun riitojenratkaisun menetelmissä. Enkä kirjoittanut vahingossa kolmosta kakkosen sijaan vaan meillä on tosiaan 10 Vallonian parlamentin tapaista elintä, joista kukin voi nykymenettelyssä sulkea Suomelta mahdollisuuden hyötyä vaikkapa sahatavaratullien poistamisesta alan toiseksi tärkeimmältä vientimarkkinaltamme Japanista. Näin siis niin kauan kuin kauppasopimuksissa on sekaisin unioni-asiaa eli kauppaa ja kansallista asiaa eli investointisuojaa. Tästä valuviasta kannattaa hankkiutua eroon. Muuten kykymme sopia kaupparatkaisuista voi halvaantua pysyvästi.

Juncker tarttui odotetusti myös Ranskassa ja Saksassa virinneisiin huoliin kiinalaisten tekemistä yritysostoista. Juncker ehdotti uutta investointien arviointimenettelyä. Puhe ei avannut yksityiskohtia. Nykyään kolmessatoista jäsenmaassa – Suomi ja Saksa mukaan lukien – on jo kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla yrityksen myyminen ulkomaille voidaan estää kansallisen turvallisuuden tai huoltovarmuuden vaarantuessa. Jos Junckerin aloite johtaa siihen, että kaikkien EU-maiden on otettava käyttöön jonkinlaisen minimin täyttävä investointien arviointimenettely – sopii minulle. Mutta jos se tarkoittaa erillistä EU-byrokratiaa kansallisen menettelyn lisäksi, huolestun kovasti.

Ensinnäkin pelkään, että tässä yritetään jotain, joka ei lunasta lupaustaan mutta luo byrokratiaa vähentäen kiinnostusta investoida Eurooppaan. Keski-Euroopassa vellova huoli yritysostoista kiteytyy Saksan teollisuudelle tärkeän KUKA-robottifirman myymiseen kiinalaisille viime vuonna. Alustavan analyysin perusteella mikään EU-skriinaus ei loisi laillista pohjaa estää KUKA-kauppa turvallisuuden tai huoltovarmuuden perusteella. Jos EU-investointiskriinaus hidastaa sataa yrityskauppaa mutta vaikuttaa ehkä yhteen, voi kysyä kannattaako.

Toiseksi on riski, että provosoimme. Kauppasodan uhka on jo riittävän vakava ilman protektionistisia siirtoja Euroopan toimesta. Olisi tietenkin naiivia kuvitella, etteikö Kiina käyttäisi yritysten nimissä tehtäviä kauppoja myös valtiollisiin teknologiatarpeisiinsa. Yhtä lailla naiivia on myös ajatella, että Eurooppa voi mutkistaa kansainvälisiä yrityskauppoja ilman seurauksia. Tottakai se vaikuttaa siihen, miten Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa suhtaudutaan eurooppalaisiin suoriin sijoituksiin. EU:han ei olisi rakentamassa menettelyn oikeusperustaa vastavuoroisen pääsyn vaatimukselle vaan turvallisuudelle.

Kuluvan vuosikymmenen yksi tragedia on ollut investointilama Euroopassa. Kiinalaisten investointien aktivoituminen myös Eurooppaan viime vuosina on ollut valtaosin myönteinen ja tarpeellinen mahdollisuus. Vilunkipelit pitää toki pystyä estämään – mahdollisimman kevyellä menettelyllä.

Kirjoitan mielellään asioista suoraan, muttei se tarkoita ettenkö uskoisi hyviin kompromisseihin. Sellaisiin on hyviä mahdollisuuksia myös investointien sääntelyssä. Aloittanemme kauppaministereiden kokoonpanolla marraskuussa ja todennäköisesti tasapainoisen ratkaisun sopiminen vie hyvinkin yli vuoden. Sellaista on politiikanteko eurooppalaisesti. Silti se on ehdottomasti suuri mahdollisuus verrattuna siihen, että meillä ei olisi sisämarkkinoita, yhtä yhteistä kauppapolitiikkaa ja Suomella mahdollisuutta vaikuttaa koko Euroopan yhteisiin ratkaisuihin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Norjassa 1/3 uusista sähköautoja

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Piipahdin eilisen Oslossa avaamassa Suomi-100 bisnesseminaarin ja sadan suomalaisen tavaran synttärinäyttelyn sekä tapaamassa suomalaisbisnestä ja viranomaisia. Vilpitön hatunnosto muuten tiimillemme Oslossa, joka suurlähettiläs Erik Lundbergin johdolla oli pusertanut valaisevan mutta aidosti hauskan iltapäivän vieraillemme. Sali oli yllätyksekseni tupaten täynnä. Osui ja upposi.

Alla kuvassa näyttelyn oman syntymävuoteni suomalainen teemaesine eli Koijärven puuhunkytkeytyjien käyttämä kettinki, jonka Norjan tekniikan museon johtaja osasi introssaan yllätyksekseni liittää minun sinivihreään ajatteluuni…

Pitäisikö viennin Norjaan olla suurempi kuin Viroon?

Suomi-100 seminaarin teema oli ”Reboot neighbour”. Norjan talous on 15-kertaa Viroa suurempi. Vientimme on kuitenkin pienempi Norjaan kuin Viroon. Suhteemme alisuorittaa selvästi myös verrattuna taloussuhteisiimme Ruotsin kanssa. Näihin on luonnollisia syitä, mutta vain osin. Norjassa rakennetaan paljon laadukasta ja edelläkävijäratkaisuja suosivaa infraa, eikä hinta ole aina ongelma. Yllätyin eilen myös siitä, että kanssakäyminen näyttää sujuvan ongelmitta ruotsiksi – ei siis minulta mutta niiltä suomalaisilta jotka sitä hyvin osaavat. No, norjan murteiden ymmärtämisessä saattaa olla ongelmia, mutta toiseen suuntaan ruotsi kelpaa.

Monia kiinnostavia ituja on onneksi jo liikkeellä. Fortum toimittaa sähköautojen latauspisteet kuudelle Etelä-Norjan pääväylälle ja pyörittää Oslon lämpöyhtiötä yhteistyössä kaupungin kanssa. Minulle tuli yllätyksenä, että Fortum on myös maan suurin sähkön myyjä asiakkaiden määrällä mitattuna. St1 osti muutama vuosi sitten Norjan 420 Shell-asemaa ja suunnittelee maahan sahanpurua hyödyntävää etanolitehdasta. Vaasan energiaosaamista edustava VEO on kiivennyt onnistuneesti Skandien yli ja sähköistää parhaillaan mm. maailman suurinta uusiutuvalla energialla toimivaa datakeskusta. Lemminkäinen rakentaa teitä ja niin edelleen.

Lounastin äsken mainittujen firmojen maajohtajien kanssa. Näkemys oli, että markkinoiden puute ei ainakaan ole rajoite, vaan kyky panostaa ja päästä piireihin. Useimmat alat ovat Suomea ja Ruotsia enemmän fragmentoituneet alueellisesti ja yritysten kesken. Hallinnolliset vaikeudet EU-alueeseen verrattuna tuntuvat koskevan palkkaverotuksen sääntöjä useassa maassa keikkoja tekevien osalta ja konsernin sisäisten kauppojen verokohtelua. Luulisi, että voisimme keventää ainakin työntekijöiden liikkumista estävää byrokratiaa pohjoismaisella sopimuksella. Lähdetäänpä selvittämään ruotsalaisten kanssa.

Käyttämättömiä mahdollisuuksia lienee myös toiseen suuntaan. Norjalla on tunnetusti rahaa sijoittaa. Ulkomaisten sijoittajien rooli on viime vuodet vahvistunut vauhdikkaasti erityisesti suomalaisten start-up yritysten kasvuun saamisessa. Norjalaisia ei kuitenkaan ole liikaa ollut mukana. Koitin mainostaa, että nyt on hyvä aika vilkaista Pohjanlahden yli, kun taloutemme näyttää kasvavan pitkästä aikaa Ruotsia ja Norjaa nopeammin. Kotiläksynä meillä on tehdä Suomesta kansainvälisempi ja helpompi asettua, mutta se onkin jo toinen saaga sitten.

Ehkä norjalaisten ja suomalaisten kannattaa siis ainakin vilkaista toisiaan nykyistä useammin. Yhteinen keskustelunaihe löytyy selvästi myös ruotsalaisvitseistä.

Sähköautoistumisen näyteikkuna

Inspiroiva tapaaminen Norjan liikenneministeriössä. Pyysivät lähettämään terveisiä ministeri Anne Bernerille, jonka sparrausta arvostavat kovasti. Aika huikea juttu, että Norjassa tänä vuonna myydyistä autoista jo viidennes on täysin sähköisiä ja lisäksi 14 prosenttia ladattavia hybridejä. Sähköautoja on Norjan teillä jo 115 000. Ei enää mitään marginaalimeininkiä!

Syynä nopeaan tulemiseen pidetään etuja verotuksessa, tietulleissa sekä kaista- ja parkkijärjestelyissä. Norjalaiset laskevat panostaneensa sähköautojen etuihin viime vuonna noin 350 miljoonaa euroa. Paljon, mutta vain samaa tasoa kuin Suomen tuotantotuki tuulivoimalle. Rehellisesti katsoen sadalla tuhannella sähköautolla saa selvästi suuremmat päästövähennykset ja sysäyksen mullistavaan kehitykseen.

Onneksi pääsimme viime viikon budjettiriihessä myös Suomessa seuraavaan vaiheeseen päästöttömien ajoneuvojen tulemisen nopeuttamisessa. Norjan kyytiin emme ehdi, mutta skeptikoita kehotan pohtimaan uudemman kerran onko mitenkään mahdotonta, että olisimme 5-10 vuoden päästä lähellä Norjan lukuja?

Erityisen kiinnostava oli kuulla, että Norjan sähköautomäärä on nyt sellainen, että sähköyhtiöt ovat alkaneet maksaa kuluttajille siitä, että nämä lataavat sähköautoja aamuyöllä, kun sähkönkulutus on muuten vähäistä. Kysyntäjouston yleistyminen poistaisi merkittävän osan tehopulaongelmista. Jos mahdollisuus tienata kysyntäjoustolla lähtee leviämään sähköautoista, siihen on helppo kytkeä myöhemmin sähkölämmityksen tehon ohjaus sähkön tuotannon ja kulutuksen vaihteluita tasoittamaan. Norjassa kehitystä hidastaa etäluettavien sähkömittarien puute, mutta suomalainen Aidon asentaa niitä nyt rivakasti norjalaiskoteihin. Meillä Suomessahan sellainen löytyykin jo käytännössä jokaisesta käyttöpisteestä – reaaliaikaisen tehohallinnan mahdollisuuksia käytämme sen sijaan mekin vielä hyvin vähän.
P.s. Toissaillan myötä voimme Norjassakin laskea suurten suomalaistoimijoiden joukkoon myös Nordean, joka on maan 2. suurin pankki. Nordean pääkonttorivalinta on muuten kiinnostava erityisesti siitä kulmasta, että paljon parjattu EU:n pankkiunioni ja näkymä yhteiseen talletussuojaan kääntyivätkin lopulta Helsingin plussaksi. Yksityiskohdissa riittää säädettävää, mutta itse olen vakuuttunut, että tarvitsemme pankkien eurooppalaisen riskinjaon. Se on välttämätön askel tiellä, jossa voimme ajaa yksittäisen euromaan maksukyvyttömyyteen ilman pankkikriisiä. Se taas tarvitaan, jos haluamme sekä euron että velkavastuun pitämisen sillä, joka velan ottaa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Finnwatch unohtaa kehityksen ytimen

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Finnwatch teilaa eilen julkistetussa raportissaan (http://finnwatch.org/images/pdf/Salkut_auki_Finnfund.pdf) jälleen kerran yksityisen sektorin rahoittamisen ja kehitysrahoittaja Finnfundin toiminnan. Raportin mukaan kehitysyhteistyöhön ei saisi laskea työtä, jonka tuloksena syntyy normaalia yritystoimintaa. Tästä olen jyrkästi eri mieltä.

Ghanan opetusministeri Matthew Opoku Prempehi korosti minulle tavatessamme eilen, että tuokaa yrityksiä ja niille riskirahoitusta, lahja-almuja ei niinkään kaivata. Viesti on ymmärrettävä, kun katsoo niitä maita, joissa köyhyys on vähentynyt.

Korealla, Vietnamilla ja Kambodzalla on kaikilla vaikea historia, mutta ne ovat päässeet nopean kasvun tielle. Miksi kasvumalli näyttää tarttuvan niin harvaan Saharan eteläpuoleisen Afrikan maahan? Mikrotasolla talousihmeessä on kyse työvoiman siirtymisestä heikkotuottoisesta maataloudesta kaupunkeihin. Aasian kasvumallissa suurin osa maalta muuttajista on siirtynyt teollisuuteen ja kansainvälisesti kaupattaviin palveluihin. Saharan eteläpuolella neljä viidestä kaupunkiin muuttajasta on päätynyt paikallisesti tarjottaviin palvelutehtäviin, joissa tuottavuus on murto-osa tehdasteollisuudesta.

Tuotanto ja kansainvälinen kauppa käynnistävät muutoksia, joita aaltopeltikioskissa myyminen ei synnytä. Esimerkiksi Bangladeshissa kutomoiden työssäkäyntialueilla on havaittu tyttöjen pysyvän koulussa loppuun saakka 50 prosenttia todennäköisemmin kuin muilla alueilla. Manufaktuuri antaa mahdollisuuksia naisten omille tuloille ja lisää kysyntää lukutaidolle.

Köyhien kehitysmaiden työolot ovat usein kurjia. Rehellisyyden nimessä emme voi olettaa, että ensimmäisten tehtaiden olot olisivat suomalaisella tasolla. Oleellista on se, että suomalaisten investointien avulla työolot kehittyvät parempaan suuntaan. Sääntöjen noudattamisen ja sopimisen kulttuuriin päästään nopeammin – kiitos myös kansalaisjärjestöille, jotka seuraavat erityisen tarkkaan kansainvälisten rahoittajien tukemia hankkeita.

Korkea nuorisotyöttömyys on Afrikan epätoivon keskiössä jo nyt. Seuraavien 10 vuoden aikana maanosan työmarkkinoille on tulossa 120 miljoonaa uutta työnhakijaa. Epätoivon ja siitä syntyvän pakotetun muuttoliikkeen ratkaisee pitkälti se, uskalletaanko alueen energiantuotantoon, infraan ja itse työpaikkoja synnyttäviin firmoihin sijoittaa riittävästi ja nopeasti. Korkeintaan 10 prosenttia uusista työpaikoista voi syntyä muualle kuin yksityiselle sektorille. Jos voimme Suomena madaltaa investointien kynnystä riskinjakorahoituksella, se osuu vuosisatamme kehityshaasteen ytimeen.

Kriittisen silmän läpivalaisu on sinänsä aina tarpeen niin kehitysyhteistyössä kuin kaikessa muussakin. Raportti nostaa esiin useita käytännön kysymyksiä, joita tulemme käymään Finnfundin kanssa läpi ensi vuoteen kohdistuvan omistajaohjauksen yhteydessä. Minusta voi myös kysyä, onko lihantuotannon rahoittaminen pitkällä aikavälillä oikein? Olemmehan hyvästä syystä luopuneet myös fossiileihin perustuvan energiantuotannon hankkeista. Äkkinäinen kielto voisi kuitenkin olla kohtuuton niitä köyhiä viljelijöitä kohtaan, jotka tarvitsevat rahoitusta pystyäkseen kilpailemaan tuontilihan kanssa – kun lihankulutus joka tapauksessa heidän kotimaassaan kasvaa.

Raportin raflaavimmat esimerkit koskevat väärinkäytöksiä ja pieleen menneitä hankkeita. Niitä paljastuu vuosittain melko tasaisesti kaikissa kehitysyhteistyön välineissämme: maakohtaisissa ohjelmissa, kansalaisjärjestöjen tuessa ja yksityisen sektorin sijoituksissa. Väärinkäytöksiin ja laiminlyönteihin pitää reagoida nopeasti. Tapauksia tulee kuitenkin olemaan niin kauan kuin emme keskitä kehitysyhteistyön kohdealuettamme Pohjoismaihin. Nollatoleranssi tarkoittaisi vetäytymistä köyhimmistä maista, joissa on väärinkäytöksiä mutta joihin apua pitäisi kaikkien mielestä nimenomaan keskittää.

Raportti syyttää paljosta rahastosijoitusten pelisääntöjä. Samalla Finnwatchin omakin suositus on maltillinen: ”Rahastosijoitusten mielekkyyttä kehitysyhteistyön instrumenttina tulee harkita vakavasti.”. On harkittukin. Keskustelin asiasta jo vuosi sitten Finnfundin hallintoneuvoston puheenjohtaja Erkki Tuomiojan ja toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemen kanssa. Yhteinen käsityksemme on ollut, että totaalikielto olisi liian julma erityisesti sellaisia köyhimpien maiden hankemuotoja kohtaan, joihin on vaikea saada muita rahoittajia ilman rahastorakennetta. Yksin riskinottokykymme ei yleensä riitä hankkeen liikkeelle saamiseen.

Rahastojen kautta sijoittaminen on kuitenkin nykyään vain perusteltu poikkeus, ei pääsääntö. Finnfundin taseesta niissä on alle viidennes. Viime vuosina rahastoja hyödyntäviä tapauksia on hyväksytty vain muutamia.

Avoimuudessa ja vastuullisuusvalvonnassa on viime vuosina edetty paljon, mutta pidemmälle on syytä mennä. Finnfundin avoimuuspolitiikkaa päivitetään jälleen tänä syksynä. Katsomme minkälaisen askeleen voimme ottaa niin, että meille löytyy vielä kimppakavereita muista eurooppalaisista kehitysrahoittajista. Finnfund on tällä vuosikymmenellä työntänyt muuta rahoittajakenttää avoimempaan suuntaan. Onneksi avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteissa on finanssikriisin jälkeen purjehdittu myötätuulessa. Silti emme voi Helsingistä yksin määrätä, miten avoimesti perinteisistä liike- tai pankkisalaisuuksista kerrotaan niissä hankkeissa, joita syntyy vain jos teemme niitä yhdessä muiden kanssa.

Kiitän Finnwatchia terävästä ja aktiivisesta roolista. Samalla peräänkuulutan viileyttä ja neutraalia kulmaa. Muuten ulkopuolinen saa harhaanjohtavan kuvan, vaikka raportin laatijoilla on varmasti oikeasti käsitys mittasuhteista. Jos kirjoittaa, että Sipilän hallitus ”…siirsi kehitysrahoituksen painopisteen järjestöjen rahoituksesta yksityisen sektorin rahoitukseen”, voisi olla paikallaan muistuttaa, että yksityisen sektorin osuus Suomen lahjarahoituksesta on vuonna 2017 kuitenkin vain 2 prosenttia eli 98 prosenttia kehitysbudjetista menee siihen muuhun. Sijoitusmuotoinen rahoitus ei taas ole millään muotoa pois järjestöiltä, maaohjelmilta tai YK-rahoitukseltamme, koska se ei niihin sovellu. Sijoitusmuotoisen leikkaaminen ei myöskään toisi euroakaan tilaa lahjamuotoiseen, koska vain jälkimmäinen lasketaan valtiontalouden menokehyksiin.

Aikasuhteet ovat myös tärkeitä. Finnfund on pitkäaikainen sijoittaja. Viime vuosikymmenen sijoitukset tuntuvat vielä tämän päivän salkussa, vaikka sellaisia päätöksiä ei enää tällä hallituskaudella olisi uusina kelpuutettu. Viimeisen vuoden aikana Finnfund on tehnyt uusia sijoituspäätöksiä lähes 200 miljoonalla eurolla. Yli puolet on ohjautunut ilmastorahoitukseen – pääosin aurinkovoimaan, tuulivoimaan, energiatehokkuuteen ja kestävään metsätalouteen. Yli 75 prosenttia uusista sijoituksista on ohjautunut alemman keskitulon tai sitä köyhempiin maihin.

Kehittämiselle ja kriittiselle keskustelulle on aina tarvetta. Samalla olen vakuuttunut, että Finnfundin viime vuosien suunta on oikea. Sen avulla tartumme kehityshaasteiden ytimiin: työpaikkoihin perustuvaan tulevaisuudenuskoon ja fossiilivapaaseen energiantuotantoon.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Budjettiriihi – pienin askelin oikeaan suuntaan

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Taas vierähti puolitoista päivää Kesärannassa ja tietysti lukuisia tunteja omalle vastuulle kokoomuksessa kuuluvien työryhmien asioissa sitä ennen ensi vuoden budjettiesityksen pohjustamiseksi. Yksin tekemällä voisi kirjoittaa budjettikirjan, joka ottaisi rohkeampia askeleita työllisyyden lisäämisessä, velkaantumisen taittamisessa, päästöjen vähentämisessä ja varmasti monessa muussakin. Suomessa asioista päätetään yhdessä. Sen huomioiden olen tyytyväinen, että taas otamme askeleita arvojeni kannalta oikeaan suuntaan.

Emme lisänneet Suomen konkurssiin menon riskiä

Lopulta oleellisinta on se, että menopuoli ei livennyt käsistä, vaikka arvio ensi vuoden verotuloista on lähes puolitoista miljardia euroa suurempi kuin keväällä. Sen sijaan määrärahataso laskee lähes puolella miljardilla vuodelle 2017 budjetoituun nähden, vaikka verotulot kasvavat tähän vuoteen nähden 4,5 prosenttia. Arvio valtion budjettitalouden alijäämästä eli velanotosta puolittuu ensi vuonna verrattuna siihen mitä vuosi sitten kuluvalle vuodelle velanotosta päätimme.

Sinivihreä verouudistus jatkuu

Palkkojen verokiilan nousu estetään keventämällä palkkaveroja 270 miljoonan eurolla lisää. Tämän rahoittamiseksi haittaveroja korotetaan noin 200 miljoonalla eurolla (lämmityspolttoaineiden vero CO2-komponenttia painottaen +45 m€, alkoholivero +100m€, tupakkavero +68m€). Siis, vaikka Vihreät hyvää varmaan tarkoittaen usein väärin kärjistävät, etenemme jälleen sinivihreän verouudistuksen tiellä: työn ja yrittämisen verot alas, haittaverot ylös. Lämmityspolttoaineiden veron nosto muuten leikkaa samalla suoraan myös paljon puhuttuja yritystukia. Sellaiseksi lasketaan myös diesel-veron ja polttoöljyn veron erotus (nehän on kemiallisesti samaa litkua).

Perhevapaauudistus saattoi liikahtaa ratkaisevasti

Talous kasvaa tällä haavaa tukevasti ja yhä vientivetoisemmin. Suuri kysymys on se, törmääkö kasvu jo tällä vaalikaudella osaavan työvoiman pulaan. Näin käy jos emme saa ihmisiä muuttamaan työpaikkojen suuntaan, osaamista päivitettyä tämän kasvukauden tarpeisiin ja tukijärjestelmää lopettamaan työn tekemisen ja teettämisen estäminen. Tällä puolella pitää tehdä vielä uutta, jotta pääsemme vähintään hallitusohjelman tavoittelemaan 72 prosentin työllisyysasteeseen vuonna 2019. Onneksi pääsimme riihen alla yksimielisyyteen ns työssäoloehto-mallista, jossa työttömiltä edellytetään työkeikkojen kautta aktiivisuuden ylläpitoa, että pysyy kiinni käytännön työelämässä. Perhevapaauudistus voisi viiden vuoden sihdillä auttaa kuromaan umpeen sitä kuoppaa, että meillä kolmekymppisten naisten työllisyysaste on selvästi Ruotsia heikompi. Se näkyy valitettavasti läpi elämän heikompina palkkoina, silppuisempina urina ja huonompina eläkkeinä. Hienoa, että uudistuksen valmistelu saatiin nyt liikkeelle. Samalla päivähoitomaksujen alentaminen tuo varhaiskasvatuksen piiriin arviolta 7000 perhettä lisää ja tukee samalla työllisyyttä.

Liikenteen sähköistyminen nopeutuu

Hallitus päätti myös toteuttaa liikenteen parlamentaarisen työryhmän puitteissa kesän aikana hahmotellut yhteensä 100 miljoonan euron täsmätoimet liikenteen päästöjen puolittamisen vauhdittamiseen seuraavina neljänä vuonna, ks (https://www.lvm.fi/…/P…/548a0f5c-72d0-416f-9276-bdddf01733ba). Olen tyytyväinen, että paketti pysyi jollain tavalla fokusoituneena verrattuna siihen miltä välillä näytti. Yksittäiset panokset eivät ole suuren suuria, mutta voivat nytkäyttää kehitystä paljon. Sähköautojen määräaikainen hankintatuki voi nopeuttaa vuosilla sitä vaihetta, että meillä on sellainen täyssähköautojen kanta, jolle alkaa syntyä kaupallisesti palveluita ja joka alkaa kasvaa lumipalloefektin tapaan. Hinnan ohella sähköistymisen pullonkaula on latausverkko pitkän matkan ajossa. Latausverkosto on jo laajentunut viimeisen vuoden aikana yllättävänkin paljon ja nyt kehitykseen saadaan edelleen ratkaisevasti vauhtia.

Esiin puskee juuri nyt myös haaste taloyhtiöiden parkkipaikkojen kanssa, kun sähköautoja alkaa olla useampia. Tarvitaan muutoksia liittymätehoihin ja lämmitystolpille suunniteltuihin sulaketehoihin. Taloyhtiöissä uusien edelläkävijäjuttujen päättäminen ei aina suju kuin Strömsössä. Taloyhtiöratkaisuihin suunnattavan muutaman miljoonan ympärille on nyt luonteva muodostaa hanke, jossa perataan sähköverkkoyhtiöiden, rakennusmääräysten ja kaupunkien kiinteistötekniikan kysymykset, joilla taloyhtiöiden parkkipaikkalataamisen yleistymisen käytänteet saadaan nopeiksi ja sujuviksi. Muuten tästä saadaan vielä iso jumi – vaikka yölatauspaikkojen hoitamisen kokonaiskustannukset ovat murusia Suomen vuosittaisen autokaupan volyymistä.

Kehitysyhteistyöpanoksia työpaikkoihin ja naisten asemaan

Suomen suuren kuvan ohella riihessä syntyi useita ratkaisuja, jotka tukevat tavoitteitani ulkoministeriön toiminnan suuntaamisessa.

Mikään muuri ei pysäytä muuttoliikettä ennen kuin on toivoa paremmasta huomisesta lähtömaissa. Siksi panostamme lisää yhtäältä työpaikkojen luomiseen ja toisaalta naisten aseman vahvistamiseen Afrikassa ja Lähi-idässä.

Kehitysyhteistyöhön tulee ensi vuodelle lisää 9,5 miljoonaa euroa. Tästä 2 miljoonaa euroa suunnataan kumppanuusohjelmiin, jotka palvelevat sekä suomalaisyritysten kansainvälistymistä että yksityisen sektorin kehittymistä kehitysmaissa. Lisäksi ulkoministeriön muiden vienninedistämistoimien vahvistamiseen suunnataan 1,5 miljoonaa euroa.

Lisäsimme ensi vuodelle 5 miljoonaa euroa Afrikan ja Lähi-idän kehitysyhteistyöhön. Lisävaroja suunnataan kestävien yhteiskuntien rakentamiseen muuttoliikkeen lähtöalueilla Afrikassa ja Lähi-idässä, korostaen naisten ja tyttöjen asemaa sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä.

YK:n innovaatiokampus Suomeen?

YK:n innovaatiokampuksen saaminen Espoon Otaniemeen on nyt lähellä. se olisi hieno mahdollisuus avata uuden tekniikan yrityksellemme ovia YK:n jättihankintoihin ja tukea tehokkaiden välineiden käyttöönottoa YK:ssa.

Haemme aktiivisesti YK:n innovaatiokampuksen perustamista Suomeen ja varautuu tukemaan kampuksen toimintaa vuosina 2018-2020 2,5 miljoonalla eurolla vuosittain. Uudenlaisen keskuksen tavoitteena on nopeuttaa uutta tekniikkaa hyödyntävien innovaatioiden käyttöönottoa YK:n työssä. Suomen keskuksen painopisteitä olisivat koulutus, terveys, kiertotalous ja cleantech sekä rauha ja turvallisuus.

Täsmäpanoksia kehitysmaaliiketoimintaan ja UM:n vienninedistämiseen

Business Finland –uudistuksen yhteydessä vahvistetaan suurlähettiläiden rooli vienninedistämisen maajohtajina koko suomen apparaatin osalta. samalla tehostamme erityisesti suomalaisyritysten auttamista kansainvälisten kehitysrahoittajien hankkeisiin pääsyssä kehitysmaiden nopeasti kasvavilla markkinoilla.

Hallitus vahvistaa 2 miljoonalla eurolla kestävää talouskasvua tukevia liikekumppanuusohjelma FinnPartnershipiä ja kehitysinnovaatio-ohjelma Beamia. Ohjelmilla tuetaan suomalaisten yritysten, korkeakoulujen ja järjestöjen kumppanuuksia kehitysmaissa. tavoitteena on innovaatioiden synty ja liiketoiminnan kasvu ja kansainvälistyminen sekä suomessa että kehitysmaissa.
Lisäksi hallitus lisää 1,5 miljoonaa euroa ulkoministeriön vienninedistämispalveluiden täsmätoimiin. Mietinnässä on mm. erityinen pilotti kehitysrahoitushankkeisiin liittyvään vienninedistämiseen sekä tulosperusteisen vienninedistämisrahan käyttöönotto kentällä tapahtuvan työn vahvistamiseksi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Kazakhstan – sarana Euroopan ja Aasian välillä?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Takana pari päivää Kazakhstanin pääkaupunki Astanassa presidentti Sauli Niinistön johtamalla vierailulla. 18 miljoonaa ihmistä ja talous kaksi kertaa Suomen kokoinen. Ei siis suurvalta mittasuhteiltaan (paitsi kartalla). Mutta reissu lisäsi uskoani siihen, että kazakeilla saattaa olla momentum vahvistaa rooliaan Euroopan ja Kiinan välisenä saranamaana niin kaupallisesti kuin ulkopoliittisestikin.

– Silkkitien solmukohdaksi?

Stora Enso on jo alkanut viedä sellua raiteitse Kiinaan Kazakhstanin kautta. Useat mukanamme olleet yritysjohtajat pohtivat siirtymistä samaan. Laivakonttien hinnat ovat kolminkertaistuneet nopeasti maailmankaupan virittyä. Juna säästää viikkokausia toimitusajassa. Näyttäisi siltä, että Baikalin ja Mongolian kautta kulkeva Siperian rata (jota pitkin itse reilasin Kiinaan 2001) on häviämässä transit-kilpailun eteläisemmälle Kazakhstanin kautta kulkevalle reitille. Väittivät, että jopa 80% Euroopan ja Kiinan välisistä junista kulkee nyt kazakkien käsien läpi. Tässä voisi olla mahdollisuus myös Suomen satamille ja logistiikkafirmoille napata takaisin transito-volyymejä, kun Venäjän oma tuonti on siirtynyt enemmän Pietarin lähelle nousseiden suursatamien kontolle.

Kiireellisin muutos Suomen ja Kazakhstanin yhteyksien helpottamisessa on Finnairin suorien lentojen vakinaistaminen. Meillä oli kunnia lentää Astanaan historian ensimmäisellä suoralla lennolla. Nyt mentiin kuitenkin Astanan maailmannäyttelyyn perustuvilla väliaikaisluvilla. Pysyvästä järjestelystä sovittiin periaatteessa jo vuosia sitten presidenttien välillä. Nyt olisi kiire päästä sopimuksissa maaliin ensi vuoden suunnittelun kannalta. Omalta osaltani yritin edistää asiaa relevanttien ministerien kanssa. Hieman yllättäen saimme allekirjoitettua investoinneista ja kehityksestä vastaavan ministerin Zhenis Kassymbekin kanssa aiesopimuksen siitä, että tarvittavat prosessit viedään loppuun syyskuuhun mennessä (ks kuva).

Ministeri Zhenis Kassymbek ja allekirjoitettu aiesopimus lentoliikenteen vakiinnuttamisesta

– Toimeenpanokykyä?

Kun vuorossa oli tapaaminen Astanan uuden kansainvälisen finanssikeskuksen johdon kanssa, odotukset olivat alhaalla. Tällaisia suunnitelmia on kehittyvissä maissa nähty, tuloksia vähemmän. Yllätyin, että näillä oli dynaaminen ja riittävän nöyrä ote: pörssi perustetaan Nasdaqin filiaalina, käyttöön otetaan aidosti englantilainen rahoituslainsäädäntö ja polttoaineeksi työnnetään konkreettisesti miljardeja dollareita öljyrahastojen rahaa. Ne käännetään vihreän talouden rahoitusbondeihin, joilla ostetaan kassavirtaa maan infrahankkeista. Ilmeisesti kiinalaiset ovat tulossa merkittävin resurssein mukaan, mutta onneksi hanke ei ainakaan vielä näyttänyt kääntyneen yksipuolisesti kiinalaisen rahoituksen operaatioksikaan.

– Mahdollisuus suomalaisille?

Vientimielessä mukana oli kymmenkunta suurten suomalaisyhtiöiden toimitusjohtajaa. Reissulla edistyneiden ja jo putkessa olevien mahdollisuuksien kautta uskoisin, että suomalaisten bisnes maassa kyllä kasvaa erityisesti merkitystään nopeasti lisäävän maakaasun tehokkaaseen käyttöön liittyvässä tekniikassa sekä vedenpuhdistuksen ja jätevesien käsittelyn ratkaisuissa. Koulutusvienti ei ole helppoa, mutta Kazakhstanissa jo tuhatkunta opiskelijaa on osallistunut suomalaisten oppilaitosten ja yritysten järjestämiin koulutuksiin, missä näyttäisi olevan vahvaa mahdollisuutta edelleen.

Myös kuluttajatuotteissa Suomen kaiku on hyvä. Tikkurila on avannut hiljattain maahan maalitehtaan. Sitä kehui oma-aloitteisesti presidentti Nazarbajevkin. Leviääpä maassa suomalainen Atrian hodari-ketju Sibyllakin. Sen verkko onkin jo isompi Venäjällä ja Kazakhstanissa kuin Suomessa. Ja kun kävimme keväällä Minskissä Hesburgerissa, niin pitihän käydä Astanassa Sibyllan hampparilla (ks kuva)

Astanassa Sibyllan hampparilla

Jokin valvotutti minua sinä ainoana kokonaan Astanassa vietettynä yönäkin ja rupesin siinä piitelemään prosessin pullonkauloja vienninedistämisessämme: Meillä on pieneksi maaksi kovan luokan tarjoamaa kyllä. Saamme myös ovia auki kaikille tasoille. Meillä on useimmissa maissa harvinaisen positiivinen maine ja sympatia puolellamme. Silti välillä tuntuu, että esimerkiksi tanskalaiset ehtivät usein varmistamaan asemansa kaupoissa nenämme edestä. Olemmeko ehkä hieman sattumanvaraisemmin liikkeellä? Toki tavattavat ministerit mietitään aloilta, joissa meillä annettavaa. Mutta pitäisikö systemaattisemmin katsoa, millä sektoreilla on juuri nyt mitäkin isoja hankintoja avautumassa, millä rahoituksella jne. Kazakhstanin tapaisissa maissa Maailmanpankilla ja muilla kehityspankeilla on iso rooli. Varsinkin niiden hankesyklistä pitäisi ehkä olla paremmin ajantasaista tietoa.
Kazakhstanissa meillä on yksi Finpron edustaja ja muutama suomalainen suurlähetystössä. He yrittävät reagoida firmojen tarpeisiin urhealla tarmokkuudella, mutta mahdollisuuksien aktiiviseen kuvaamiseen ja tyrkyttämiseen ei kovin paljon revetä. Ja tietysti suuryritystemme pitäisi pystyä se tekemään omin voiminkin. Välillä joudun yllättymään siitä, ettei niilläkään ole minusta riittävän tarkat läksyt tehtynä. Nämä ovat kysymyksiä, joihin meidän pitää joka tapauksessa vastata nyt, kun siirrämme Finpron resurssien painopistettä ulkomaanverkostoon ja nidomme heidät yhdeksi tiimiksi lähetystöjemme vienninedistämisen kanssa maajohtajana toimivan suurlähettilään ottaessa vahvemman päävastuun.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Reilumpaa kauppaa Pariisissa?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Yksi suomalainen pk-yritys muuttui eilen vientiyritykseksi solmimalla kaupan suuren ranskalaisen energiayhtiön kanssa. Sain itsekin olla vauhdittamassa tämän ja parin muun yrityksen maailmanvalloitusta puhumalla kaukolämmön tulevaisuudesta Pariisissa.

Sinänsä tuossakin energiaseminaarissa toistui tyypillinen asetelma: tanskalaiset olivat vahvasti läsnä suurten toimijoidensa (Danfoss, Frundfos jne) johdolla. Suomesta mukana muutama pk-yritys. Tapasin kyllä aiemmin samalla reissulla mm Fortumin, Valmetin, Metson ja Vaisalan maajohtajia, joista varsinkin kolmella viimeksi mainitulla on merkittävät toiminnot maassa. Missä he olivat eilen, kun olisimme kaikki hyötyneet Suomen cleantech-brändin rakentamisesta yhdessä? En sano ilkeilläkseni, mutta tässä meillä vaan on selvä ero. Sinänsä illallinen suomalaisten suuryritysten Ranskan maajohtajien kanssa yllätti siinä, kuinka yksituumainen innostus ja miltei lojaliteetti vallitsee presidentti Macronia kohtaan. Ja kyllä ainakin tämä seniorijohtajien porukka oli valmis äänestämään alkavana viikonloppuna Macronin parlamenttilistan ehdokkaita, vaikka pitivät listaa kokemattomana ja sekalaisena. Ja uskoivat, että tottakai Macronin liike saa suuren enemmistön parlamenttiin, vaikka se on puolueena alle vuoden ikäinen. Ranska muuttuu! Ja se tulee tarpeeseen jos onnistuu!

Reissun pääasia oli OECD:n vuosikokous. Olen pitänyt järjestöä valjuna ja vähän kylmän sodan jäänteenä. Yllätyin myönteisesti. OECD:n tutkijat muodostavat yllättävän hyvän think tankin. Keskustelut käytiin juuri niistä aiheista, jotka niin sanotusti pitävät minua valveilla öisin. Mitkä ovat globalisaatiokritiikin juurisyyt? Voidaanko kauppasopimuksia käyttää reilumman pelikentän luomiseen sosiaali- ja ympäristönormien noudattamisessa? Miten teknologiakehityksen aiheuttamaan ihmisten välisten tuottavuuserojen kasvuun vastataan? Riittääkö muuntokoulutus niin, että tehtaista potkitut pääsevät hyvän työn syrjään kiinni? Tarvitaanko lopulta perustulo ja miten se järjestetään fiksusti?

Oli kunnia allekirjoittaa Suomen puolesta ensimmäinen kansainvälinen veronkierron vastainen sopimus, joka muuttaa kerralla satoja verosopimuksia 67 allekirjoittajansa välillä ja tekee kansainvälisen veroshoppailun taas askeleen verran vaikeammaksi!

Tällaiset kokoukset ovat kätevä sauma kahdenvälisiin tapaamisiin. Intian valtiovarainministerin kanssa päädyimme perusteelliseen keskusteluun sähköautojen latausinfrasta: miten oma perheeni sähköautoilee myös maakuntiin reissatessa ja miten Fortum, ABB ja muut pohjoismaiset toimijat ovat päässeet verkon rakentamisessa alkuun. Hän oli vakuuttunut sähköautoista ratkaisuna Intian autoilun räjähdykseen ja tässä se taas näkyy, että pienenkin mittakaavan edelläkävijäratkaisuista kertominen on se, mikä jää mieleen. Myös pääasiasta eli EU:n ja Intian välisen vapaakauppasopimuksen etenemisestä saatiin yllättävän myönteistä viestiä.

Uuden-Seelannin ja Kanadan kauppaministereiden tapaamisissa huomasi, että juuri näiden maiden kanssa meillä on todella samanlainen arvopohja. Onneksi pääsemme pian lähettämään eduskuntaan esityksen EU:n ja Kanadan edistyksellisen vapaakauppasopimuksen ratifioimiseksi. Toivottavasti saamme jo alkusyksystä liikkeelle neuvottelut vastaavanlaisesta Uuden-Seelannin kanssa.

Kävin myös tapaamassa UNESCO:n hallintoneuvoston (samalla hallitus) puheenjohtajaa. Tämä YK-järjestö on jäänyt sivuun isojen maiden rahanjaossa ja taitaa hallinnossakin olla tavallista enemmän tehostamisen varaa. Samalla UNESCOlla on ainakin periaatteessa YK-perheen päävastuu koulutuksesta. Koulun keskeyttäminen ja heikot oppimistulokset ovat rauhan puutteen lisäksi se pääsyy, miksi pääosa Afrikkaa ei ole päässyt samanlaiseen kasvun kehään kiinni kuin Kaakkois-Aasia aikanaan. Koulutus on YK:n panoksissa liian vähällä. Erityisesti UNESCO:n ja UNICEF:n roolit tulisi selkeyttää ja keskitettiin koulutuksen operatiivinen toiminta kumpaan tahansa tärkeintä olisi järjestää toiminta fokusoidun tehokkaasti ja taata resurssit. Uskomme, että Suomella olisi UNESCO:n reformissa annettavaa ja siksi kävimmekin OECD-suurlähettiläämme Pekka Puustisen kanssa kiskomassa hallintoneuvoston kokoustilan ovia auki: kisaamme syksyllä paikasta sinne!

Lopuksi piipahdin puolentoista tunnin junamatkan päässä Brysselissä puhumassa eurooppalaisten keskustaoikeistolaisten puolueiden vuottaisessa ”EPP talks” -iltamassa. Puolustin kiivaasti vapaakauppaa ja avautumista. Globalisaatio ei ole ilmiönä edennyt yhtään liian nopeasti: jos olisimme sitä keinotekoisesti hidastaneet olisimme samalla estäneet satoja miljoonia aasialaisia nousemasta nälkärajalta keskiluokkaan.

Samalla peräänkuulutin ennakkoluulottomasti pohtimaan, pitäisikö myös Euroopan ehdollistaa kauppasopimusten tullietuudet sille, että kehittyvät maat myös toimeenpanevat niitä työ- ja ympäristöoikeuden kansainvälisiä perusnormeja, joihin sitoutuvat? Tai että kun täystyöllisyys edellyttää mahdollisuutta maksaa tuottavuuserojen mukaista palkkaa ja haluamme toisaalta pitää elintasoerot kohtuullisina, niin löytyykö tähän muuta ratkaisua kuin pienten palkkojen tukeminen perustulolla tai negatiivisella tuloverolla? Taisi olla vähän radikaalia kamaa konservatiivisemmalle siivelle, mutta moni tuli myös sanomaan, että juuri noin pitää uskaltaa ajatella.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest