Kazakhstan – sarana Euroopan ja Aasian välillä?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Takana pari päivää Kazakhstanin pääkaupunki Astanassa presidentti Sauli Niinistön johtamalla vierailulla. 18 miljoonaa ihmistä ja talous kaksi kertaa Suomen kokoinen. Ei siis suurvalta mittasuhteiltaan (paitsi kartalla). Mutta reissu lisäsi uskoani siihen, että kazakeilla saattaa olla momentum vahvistaa rooliaan Euroopan ja Kiinan välisenä saranamaana niin kaupallisesti kuin ulkopoliittisestikin.

– Silkkitien solmukohdaksi?

Stora Enso on jo alkanut viedä sellua raiteitse Kiinaan Kazakhstanin kautta. Useat mukanamme olleet yritysjohtajat pohtivat siirtymistä samaan. Laivakonttien hinnat ovat kolminkertaistuneet nopeasti maailmankaupan virittyä. Juna säästää viikkokausia toimitusajassa. Näyttäisi siltä, että Baikalin ja Mongolian kautta kulkeva Siperian rata (jota pitkin itse reilasin Kiinaan 2001) on häviämässä transit-kilpailun eteläisemmälle Kazakhstanin kautta kulkevalle reitille. Väittivät, että jopa 80% Euroopan ja Kiinan välisistä junista kulkee nyt kazakkien käsien läpi. Tässä voisi olla mahdollisuus myös Suomen satamille ja logistiikkafirmoille napata takaisin transito-volyymejä, kun Venäjän oma tuonti on siirtynyt enemmän Pietarin lähelle nousseiden suursatamien kontolle.

Kiireellisin muutos Suomen ja Kazakhstanin yhteyksien helpottamisessa on Finnairin suorien lentojen vakinaistaminen. Meillä oli kunnia lentää Astanaan historian ensimmäisellä suoralla lennolla. Nyt mentiin kuitenkin Astanan maailmannäyttelyyn perustuvilla väliaikaisluvilla. Pysyvästä järjestelystä sovittiin periaatteessa jo vuosia sitten presidenttien välillä. Nyt olisi kiire päästä sopimuksissa maaliin ensi vuoden suunnittelun kannalta. Omalta osaltani yritin edistää asiaa relevanttien ministerien kanssa. Hieman yllättäen saimme allekirjoitettua investoinneista ja kehityksestä vastaavan ministerin Zhenis Kassymbekin kanssa aiesopimuksen siitä, että tarvittavat prosessit viedään loppuun syyskuuhun mennessä (ks kuva).

Ministeri Zhenis Kassymbek ja allekirjoitettu aiesopimus lentoliikenteen vakiinnuttamisesta

– Toimeenpanokykyä?

Kun vuorossa oli tapaaminen Astanan uuden kansainvälisen finanssikeskuksen johdon kanssa, odotukset olivat alhaalla. Tällaisia suunnitelmia on kehittyvissä maissa nähty, tuloksia vähemmän. Yllätyin, että näillä oli dynaaminen ja riittävän nöyrä ote: pörssi perustetaan Nasdaqin filiaalina, käyttöön otetaan aidosti englantilainen rahoituslainsäädäntö ja polttoaineeksi työnnetään konkreettisesti miljardeja dollareita öljyrahastojen rahaa. Ne käännetään vihreän talouden rahoitusbondeihin, joilla ostetaan kassavirtaa maan infrahankkeista. Ilmeisesti kiinalaiset ovat tulossa merkittävin resurssein mukaan, mutta onneksi hanke ei ainakaan vielä näyttänyt kääntyneen yksipuolisesti kiinalaisen rahoituksen operaatioksikaan.

– Mahdollisuus suomalaisille?

Vientimielessä mukana oli kymmenkunta suurten suomalaisyhtiöiden toimitusjohtajaa. Reissulla edistyneiden ja jo putkessa olevien mahdollisuuksien kautta uskoisin, että suomalaisten bisnes maassa kyllä kasvaa erityisesti merkitystään nopeasti lisäävän maakaasun tehokkaaseen käyttöön liittyvässä tekniikassa sekä vedenpuhdistuksen ja jätevesien käsittelyn ratkaisuissa. Koulutusvienti ei ole helppoa, mutta Kazakhstanissa jo tuhatkunta opiskelijaa on osallistunut suomalaisten oppilaitosten ja yritysten järjestämiin koulutuksiin, missä näyttäisi olevan vahvaa mahdollisuutta edelleen.

Myös kuluttajatuotteissa Suomen kaiku on hyvä. Tikkurila on avannut hiljattain maahan maalitehtaan. Sitä kehui oma-aloitteisesti presidentti Nazarbajevkin. Leviääpä maassa suomalainen Atrian hodari-ketju Sibyllakin. Sen verkko onkin jo isompi Venäjällä ja Kazakhstanissa kuin Suomessa. Ja kun kävimme keväällä Minskissä Hesburgerissa, niin pitihän käydä Astanassa Sibyllan hampparilla (ks kuva)

Astanassa Sibyllan hampparilla

Jokin valvotutti minua sinä ainoana kokonaan Astanassa vietettynä yönäkin ja rupesin siinä piitelemään prosessin pullonkauloja vienninedistämisessämme: Meillä on pieneksi maaksi kovan luokan tarjoamaa kyllä. Saamme myös ovia auki kaikille tasoille. Meillä on useimmissa maissa harvinaisen positiivinen maine ja sympatia puolellamme. Silti välillä tuntuu, että esimerkiksi tanskalaiset ehtivät usein varmistamaan asemansa kaupoissa nenämme edestä. Olemmeko ehkä hieman sattumanvaraisemmin liikkeellä? Toki tavattavat ministerit mietitään aloilta, joissa meillä annettavaa. Mutta pitäisikö systemaattisemmin katsoa, millä sektoreilla on juuri nyt mitäkin isoja hankintoja avautumassa, millä rahoituksella jne. Kazakhstanin tapaisissa maissa Maailmanpankilla ja muilla kehityspankeilla on iso rooli. Varsinkin niiden hankesyklistä pitäisi ehkä olla paremmin ajantasaista tietoa.
Kazakhstanissa meillä on yksi Finpron edustaja ja muutama suomalainen suurlähetystössä. He yrittävät reagoida firmojen tarpeisiin urhealla tarmokkuudella, mutta mahdollisuuksien aktiiviseen kuvaamiseen ja tyrkyttämiseen ei kovin paljon revetä. Ja tietysti suuryritystemme pitäisi pystyä se tekemään omin voiminkin. Välillä joudun yllättymään siitä, ettei niilläkään ole minusta riittävän tarkat läksyt tehtynä. Nämä ovat kysymyksiä, joihin meidän pitää joka tapauksessa vastata nyt, kun siirrämme Finpron resurssien painopistettä ulkomaanverkostoon ja nidomme heidät yhdeksi tiimiksi lähetystöjemme vienninedistämisen kanssa maajohtajana toimivan suurlähettilään ottaessa vahvemman päävastuun.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Reilumpaa kauppaa Pariisissa?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Yksi suomalainen pk-yritys muuttui eilen vientiyritykseksi solmimalla kaupan suuren ranskalaisen energiayhtiön kanssa. Sain itsekin olla vauhdittamassa tämän ja parin muun yrityksen maailmanvalloitusta puhumalla kaukolämmön tulevaisuudesta Pariisissa.

Sinänsä tuossakin energiaseminaarissa toistui tyypillinen asetelma: tanskalaiset olivat vahvasti läsnä suurten toimijoidensa (Danfoss, Frundfos jne) johdolla. Suomesta mukana muutama pk-yritys. Tapasin kyllä aiemmin samalla reissulla mm Fortumin, Valmetin, Metson ja Vaisalan maajohtajia, joista varsinkin kolmella viimeksi mainitulla on merkittävät toiminnot maassa. Missä he olivat eilen, kun olisimme kaikki hyötyneet Suomen cleantech-brändin rakentamisesta yhdessä? En sano ilkeilläkseni, mutta tässä meillä vaan on selvä ero. Sinänsä illallinen suomalaisten suuryritysten Ranskan maajohtajien kanssa yllätti siinä, kuinka yksituumainen innostus ja miltei lojaliteetti vallitsee presidentti Macronia kohtaan. Ja kyllä ainakin tämä seniorijohtajien porukka oli valmis äänestämään alkavana viikonloppuna Macronin parlamenttilistan ehdokkaita, vaikka pitivät listaa kokemattomana ja sekalaisena. Ja uskoivat, että tottakai Macronin liike saa suuren enemmistön parlamenttiin, vaikka se on puolueena alle vuoden ikäinen. Ranska muuttuu! Ja se tulee tarpeeseen jos onnistuu!

Reissun pääasia oli OECD:n vuosikokous. Olen pitänyt järjestöä valjuna ja vähän kylmän sodan jäänteenä. Yllätyin myönteisesti. OECD:n tutkijat muodostavat yllättävän hyvän think tankin. Keskustelut käytiin juuri niistä aiheista, jotka niin sanotusti pitävät minua valveilla öisin. Mitkä ovat globalisaatiokritiikin juurisyyt? Voidaanko kauppasopimuksia käyttää reilumman pelikentän luomiseen sosiaali- ja ympäristönormien noudattamisessa? Miten teknologiakehityksen aiheuttamaan ihmisten välisten tuottavuuserojen kasvuun vastataan? Riittääkö muuntokoulutus niin, että tehtaista potkitut pääsevät hyvän työn syrjään kiinni? Tarvitaanko lopulta perustulo ja miten se järjestetään fiksusti?

Oli kunnia allekirjoittaa Suomen puolesta ensimmäinen kansainvälinen veronkierron vastainen sopimus, joka muuttaa kerralla satoja verosopimuksia 67 allekirjoittajansa välillä ja tekee kansainvälisen veroshoppailun taas askeleen verran vaikeammaksi!

Tällaiset kokoukset ovat kätevä sauma kahdenvälisiin tapaamisiin. Intian valtiovarainministerin kanssa päädyimme perusteelliseen keskusteluun sähköautojen latausinfrasta: miten oma perheeni sähköautoilee myös maakuntiin reissatessa ja miten Fortum, ABB ja muut pohjoismaiset toimijat ovat päässeet verkon rakentamisessa alkuun. Hän oli vakuuttunut sähköautoista ratkaisuna Intian autoilun räjähdykseen ja tässä se taas näkyy, että pienenkin mittakaavan edelläkävijäratkaisuista kertominen on se, mikä jää mieleen. Myös pääasiasta eli EU:n ja Intian välisen vapaakauppasopimuksen etenemisestä saatiin yllättävän myönteistä viestiä.

Uuden-Seelannin ja Kanadan kauppaministereiden tapaamisissa huomasi, että juuri näiden maiden kanssa meillä on todella samanlainen arvopohja. Onneksi pääsemme pian lähettämään eduskuntaan esityksen EU:n ja Kanadan edistyksellisen vapaakauppasopimuksen ratifioimiseksi. Toivottavasti saamme jo alkusyksystä liikkeelle neuvottelut vastaavanlaisesta Uuden-Seelannin kanssa.

Kävin myös tapaamassa UNESCO:n hallintoneuvoston (samalla hallitus) puheenjohtajaa. Tämä YK-järjestö on jäänyt sivuun isojen maiden rahanjaossa ja taitaa hallinnossakin olla tavallista enemmän tehostamisen varaa. Samalla UNESCOlla on ainakin periaatteessa YK-perheen päävastuu koulutuksesta. Koulun keskeyttäminen ja heikot oppimistulokset ovat rauhan puutteen lisäksi se pääsyy, miksi pääosa Afrikkaa ei ole päässyt samanlaiseen kasvun kehään kiinni kuin Kaakkois-Aasia aikanaan. Koulutus on YK:n panoksissa liian vähällä. Erityisesti UNESCO:n ja UNICEF:n roolit tulisi selkeyttää ja keskitettiin koulutuksen operatiivinen toiminta kumpaan tahansa tärkeintä olisi järjestää toiminta fokusoidun tehokkaasti ja taata resurssit. Uskomme, että Suomella olisi UNESCO:n reformissa annettavaa ja siksi kävimmekin OECD-suurlähettiläämme Pekka Puustisen kanssa kiskomassa hallintoneuvoston kokoustilan ovia auki: kisaamme syksyllä paikasta sinne!

Lopuksi piipahdin puolentoista tunnin junamatkan päässä Brysselissä puhumassa eurooppalaisten keskustaoikeistolaisten puolueiden vuottaisessa ”EPP talks” -iltamassa. Puolustin kiivaasti vapaakauppaa ja avautumista. Globalisaatio ei ole ilmiönä edennyt yhtään liian nopeasti: jos olisimme sitä keinotekoisesti hidastaneet olisimme samalla estäneet satoja miljoonia aasialaisia nousemasta nälkärajalta keskiluokkaan.

Samalla peräänkuulutin ennakkoluulottomasti pohtimaan, pitäisikö myös Euroopan ehdollistaa kauppasopimusten tullietuudet sille, että kehittyvät maat myös toimeenpanevat niitä työ- ja ympäristöoikeuden kansainvälisiä perusnormeja, joihin sitoutuvat? Tai että kun täystyöllisyys edellyttää mahdollisuutta maksaa tuottavuuserojen mukaista palkkaa ja haluamme toisaalta pitää elintasoerot kohtuullisina, niin löytyykö tähän muuta ratkaisua kuin pienten palkkojen tukeminen perustulolla tai negatiivisella tuloverolla? Taisi olla vähän radikaalia kamaa konservatiivisemmalle siivelle, mutta moni tuli myös sanomaan, että juuri noin pitää uskaltaa ajatella.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Turusta pienikin ponnistaa

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Kävin Turussa. Bayerilla (lääketehdas tuottaa vientiin menevää >700m€/v Turussa) ja Mayerilla (Turun telakalla täysi tilauskanta 2024 asti) oli kiinnostava keskustella siitä, miksi nämä saksalaiset ovat nyt löytäneet Suomen ja missä on pullonkauloja. (linkin takana kommenttejani)

Muuten, Turun telakan ihmeestä puhuu puoli Suomea ja syystä. Samalla terveyssektorin nousua on harva huomannut. Silti tässä on kymmenessä vuodessa käynyt niin, että mobiilitekniikan sijaan nimenomaan terveysteknologia on Suomen high-tech viennin suurin erä. Lääkkeiden vientikin on kasvanut roimasti, pääosin nimenomaan Bayerin kautta. Turussa Bayer tekee itse asiassa vuositasolla kaksi kertaa enemmän liikevaihtoa kuin telakka. Sekin on siis strategisen tärkeää, miten Suomen huipputason lääketieteellinen tutkimus, ainutlaatuiset terveystieto- ja geenipankit sekä insinööriosaaminen saadaan riittävin panoksin yhteen, jotta onnistumme skaalaamaan myönteisen harppauksen tällä rintamalla mahdollisimman suureksi.

Isojen firmojen rinnalla oli jälleen kiinnostava ajatustenvaihto osana ”Suomesta pienikin ponnistaa” -konseptiamme, missä tapaan aina eri kaupungeissa käydessäni, yleensä lounaan merkeissä, kymmenkunta vientiin tähtäävää pk-yrittäjää. Pullonkauloiksi miellettiin useimmiten ensimmäisten ulkomaisten asiakkuuksien löytäminen, etabloitumisen vaatimien investointien rahoittaminen ja osaamisen hankkiminen esim kansainvälisen kehitysrahoituksen hyödyntämiseen. Näissä auttamiseen panostamme Business Finland -uudistuksessa sekä ulkoministeriön uusilla kauppaa ja kehitystä yhdistävillä välineillä. Samalla oli kannustava kuulla kommenttia, että suomalaisilta suurlähettiläiltä oli saatu entistä sitoutuneempaa palvelua käytännön yritystoimintaan viimeisen puolen vuoden aikana! Hyvä jos teeman korostaminen alkaa hieman tuntua.

Ulkomaankauppaministeri Mykkänen: ”Osaavan työvoiman riittävyys arveluttaa ulkomaalaisia investoijia”

Bayer Turku

Meyer telakalla toimitusjohtaja Jan Meyerin kanssa

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Tuloksia hallituksen puoliväliriihestä

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Demokratia on kompromisseja, mutta oli tässä hallituksen puoliriihessä järkeäkin, mm

Työttömyysloukut:
– Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen niin, että 6700 perhettä maksuttomuuden piiriin ja maksut laskevat keskituloisilla –> Kaikki mukana olleet hyväksyivät arvion 4200 työllisen lisäyksestä eli samalla myös sen eräiden kiistämän faktan, että kotona pitkään olemisessa ei ole kysymys aina vapaasta valinnasta vaan siitä, että saatavilla olevia töitä ei ole aina varaa ottaa vastaan, kun päivähoitomaksut, verot ja tuet…
– Asumistukeen palautetaan neliövuokrakohtainen katto ja asumistuen kehitys sidotaan elinkustannuksiin vuokraindeksin sijaan –> asumistukimenot ovat yli 2-kertaistuneet 2010-luvulla, valuvat rajusti neliöhintoihin ja johtavat loukkuun, jossa töitä ei ole varaa ottaa vastaan.
– Aloitetaan valmistelu lyhytkestoiseen työhön liittyvien tukien takaisinperintäriskien, ammattipätevyysrajojen, työttömän omaehtoisen koulutuksen ehtojen sekä itsensä yrittäjäksi työllistävien ansiosidonnaisen jatkumisen sääntöjen helpottamiseksi.
– Pitkästä työttömyydestä työllistyvän ulosottoa lievennetään –> yllättävän tärkeä, koska noin neljännes työttömistä on ulosoton piirissä ja silloin se pitkälti määrittää työttömyysloukun.

Yrittäjyys ja palkkaamiskynnys:
– Laki yksityishenkilön konkurssista –> Suomessa on yksi maailman ankarimmista konkurssilainsäädännöistä, joka on yksi syy matalampaan kasvuriskien nälkään verrattuna jenkkeihin tai vaikka moniin Euroopan maihinkin. Riskinoton nälän lisääminen on tärkeimpiä pullonkauloja työllistävään kasvuun.
– Siirrytään palkkatuesta palkkatukikorttiin, jossa työttömällä hakijalla on jo työhaastattelussa taskussa palkkatuki eikä niin että sitä ehkä saattaa saada jos työnantaja ensin sitoutuu tapaukseen ja käyttää aikaa
– Valmistellaan paketti työnantajan suunnittelu- ja raportointivelvoitteiden keventämiseksi –> hyvää tarkoittavia pakollisia suunnitelmia ja raportteja on kymmenkunta ja yrittäjiltä tulee ymmärrettävästi palautetta että nostaa rimaa palkata ketään kun joutuu raporttirumbaan

Osaaminen, innovaatiot, uudistuminen:
– Tekesille 70 miljoonaa ja Suomen Akatemian kautta tutkimukseen 50 miljoonaa yhteensä vuosina 2018&19 määrärahoina sekä runsaat pääomitukset. Boostaamme mm matalan kynnyksen innovaatio- ja kansainvälistymissetelien määrärahoja yrityksille.
– Talent Boost -ohjelma, jonka kautta mm start-up yrittäjien ja ulkomaisten osaajien helpotettu maahantulo, kansainvälisten koulujen riittävyys ja Suomi-100 päätös siitä, että yritysten viranomaisasiointi on Suomessa mahdollista myös englanniksi –> jälkimmäinenkin on muutoksena pieni mutta tärkeä signaali esim Brexitin ja Trumpismin alla start-up tiimien sijoituspaikkoja miettiville enkeleille ja innovaattoreille
– 100 miljoonaa euroa yhteensä vuosille 2018-21 fossiilivapaan energian uuden tekniikan hankkeisiin. –> Erityisesti tarpeen päästöttömien ajoneuvojen nopeamman läpimurron tekemiseksi, jotta liikenteen päästöt saadaan puolitettua 2030 mennessä.

Lisäksi oli hyvä, että kykenimme korjaamaan hieman kehitysyhteistyön panoksia (+3m€ 2018 ja +6m€ 2019) ja metsiensuojeluohjelma Metson panoksia (+5m€/v).

Mutta turha väittää, että maailma olisi valmiiksi tullut…
– Iso kuvahan on se, että vientikysyntä ja investointihalukkuus ovat ekaa kertaa viiteen vuoteen viriämässä. Mutta työllisten määrä nousee ennusteen mukaan vain 70,5 %-yksikköön tavoitellun 72 %:n sijaan 2019 mennessä. Työllisten määrä on ratkaiseva palveluiden ja tulonsiirtojen rahoitukselle. Jos emme pääse lähemmäs Ruotsin ja Saksan (n 75%) tasoja olemme pulassa 2020-luvulla, kun runsaasti hoivaa tarvitsevien yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa rajusti. –> Kannustinloukuissa ja palkkaamiskynnyksen alentamisessa tarvittaisiin paljon tuntuvampia keinoja. Taistelu jatkuu.
– Erityisesti jäi harmittamaan, ettei yritystukien suuntaamisessa passiivisista, paljolti fossiilienergian käyttölaskua pehmentävistä tuista uudistaviin ja innovaatioita tukeviin päästy vielä ratkaisuun vaikka pari kertaa oltiin tosi lähellä –> Työ jatkuu kohti elokuun budjettiriihtä.
– Valtion menojen osalta luvut saatiin siihen asentoon, että 4 miljardin euron säästötavoitteessa sinänsä pysytään. Ns. liikkuva jakovara meni kuitenkin jakoon reippaasti tulkiten. Välystä yllätyksiin on vähän. Voi olla, että kymmenen vuoden päästä kysytään, miksi me emme uskaltaneet kääntää valtiontaloutta ylijäämäiseksi nopeammin… –> Ikävän tiukkaa linjaa tarvitaan jos lapsiltamme kysytään.

Valtioneuvosto: Hallitus sopi uusista panostuksista kasvuun ja työllisyyteen

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Minsk – katsotko taas enemmän itään?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Pääsiäisen alla pari päivää Minskissä. Ristiriitainen fiilis. Kriittiset fiilikseni Yle kiteytti hyvin: http://yle.fi/uutiset/3-9566429

Mutta, oli myös tosi innostavaa käydä puhumassa paikallisen start-up hautomo ImaGurun pitchaus-päivän iltabileissä. (Ks kuva tuolien kanssa) Satoja nuoria yrittäjänalkuja. Kolme tiimiä pääsee suoraan start-up sauna valmennukseen, mikä on alle 10 miljoonan maalle paljon. Kyselin paikalla olleilta ja tekstarilla kotopuolesta suomalaisilta skenen guruilta, että miksi Minsk, niin kaikki toistelee, että maailman parhaan tason koodareita ja osaajia. Ja siis se mistä yllätyin oli meininki: tossa illassa ei ollut jälkeäkään pysähtyneisyydestä tai pelosta! Kiitos esimerkiksi Riku Asikainen, Miki Kuusi ja Peter Vesterbacka noiden tyyppien voimaannuttamisesta!

Yllätyin siitäkin kuinka moderni Minsk on. On uutta ja rakenteilla olevaa modernia infraa ja asuntokantaa muuallakin kuin keskustassa. Ennen paluulentoa kipaisimme lentokentän lähelle nousevassa kiinalaisten rahoittamassa bisnes-centterissä (kuva pienoismallilta). 5 miljardin euron investointi jo ensimmäisen vaiheen osalta! 10 000 asuntoa ja moninkertainen määrä toimitilaa, josta kiinalaiset IT-jätit ovat jo varanneet merkittävän osan. Minä en ainakaan arvannut, että Valko-Venäjällä tapahtuu tällaista.

Varapääministeri Vasily Matyushevsky, Energiaministeri Vladimir Potupchik ja hänen tiiminsä käsittelivät taloutta ja investointeja ammattimaisesti vähintään sillä tavalla kuin läntiset kollegansa. Energiasektorilla on menossa isoja investointeja, joissa suomalaisilla firmoilla on monessa kohtaa maailman parhaita ratkaisuja, joita tuuppasimme omalta osaltamme eteenpäin. Mukana oli energiapuolelta Wärtsilä, Valmet ja KPA Unikon, muilta sektoreilta muutama muu firma myös.

Tapasimme myös kriittisen kansalaisyhteiskunnan ja opposition edustajia (kuva seisoen). Keskeiset opposition kansanedustajat Alena Anisim ja Hanna Kanapatskaya, lehdistöyhdistyksen puheenjohtaja Andrei Bastunets ja Valko-Venäjän Helsinki-komitean puheenjohtaja Aleh Hulak sekä vuoden 2015 presidentinvaalien oppositioehdokas ja ns ”Totuus”-liikkeen veturi Tatyana Korotkevitsh.

Ihmisoikeustilanne on juuri nyt huonompi kuin vuosiin. Suunnitelma eräänlaisesta sakosta työttömille provosoi liikkeelle laajat protestit Minskissä joitakin viikkoja sitten. Vastareaktiona voimakoneisto pidätti tuhansia ihmisiä. Suurin osa on vapautettu nopeasti mutta ei kaikkia. Ehkä huolestuttavinta on, että lehdistön häirintä näyttää voimistuneen pidempiaikaisesti. Ilmeisesti halutaan varoittaa, että mitään oppositiomieliseen kansannousuun viittaavaa ei tulla sallimaan.

Varapääministeri kertoi yllättäen, että he eivät ole enää akuutisti kiinnostuneita valuuttarahasto IMF:n hätälainasta, jota on neuvoteltu läpi talven. EBRD:n, EIB:n ja Maailmanpankin investointiohjelmatkaan eivät tuntuneet olevan enää erityisen tärkeitä. Rahoitus ei ole kuulemma nyt suurin ongelma. Tällä lienee yhteys samana päivänä julkisuuteen tulleeseen tietoon, että presidentit Lukashenka ja Putin olivat muutama viikko sitten Pietarissa käydyissä keskusteluissa sopineet ainakin miljardin euron rahoituksesta Valko-Venäjälle sen lisäksi, että Venäjä suostuu uuteen edulliseen kaasusopimukseen. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että kansalaisyhteiskuntaa voidaan tukahduttaa kovemmin keinoin, kun taloudesssa nojaudutaan uudelleen enemmän Venäjään ja vähemmän ovien aukeamiseen länteen päin kuten viime vuosina on yritetty?

Kaiken tämän keskellä oppositiomieliset aamiaiskumppanimme olivat yllättävänkin rakentavia. He eivät missään nimessä toivoneet lännen katkaisevan rahoitusta, vaikka hallinto kiristäisikin otettaan. He eivät aja nopeaa kumousta vaan vähittäistä muutosta. Ja opposition kansanedustajat kokivat sinänsä pystyvänsä työskentelemään varsin rakentavasti monien hallituksen edustajien kanssa.

Ristiriitaista fiilistä vahvisti tapaaminen varaulkoministeri Oleg Kravchenkon kanssa. Tämä pitkiä aikoja Washingtonissa palvellut diplomaatti tuntui ymmärtävän ihan täsmälleen mitä me ajattelemme ja esitti useasti perusvastauksensa perään jo sen kysymyksenkin minkä varmaan esitämme seuraavaksi ja vastasi siihenkin. Otin siis heti alussa avoimesti esiin huolemme viime viikkojen kiristyvästä kehityksestä ja sanoin, että ratkaisevaa on jatkuuko tämä kehitys pysyvämmäksi kiristymisen poluksi, jolloin se ei voi olla vaikuttamatta EU:n asenteeseen muissa kysymyksissä. Isäntä ei suinkaan provosoitunut vaan kävimme perusteellisen keskustelun ihmisoikeuksista, Valko-Venäjän asemasta ja tulevaisuudesta. Tavoitetilasta ei ollut paljonkaan erimielisyyttä, realistisesta polusta ehkä enemmän.

P.s. Ja kun Suomi on pieni maa, niin pitihän sitä ylpeänä käydä katsomassa talvella auki saatua Hesburgeria. Mainostaulussa myydään ”Legendaarisia suomalaisia hampurilaisia”…

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Kiinan presidentti Suomessa

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Hyödyllisiä keskusteluita Kiinan presidentin vierailun yhteydessä! Muutama huomio isosta kuvasta Politicossa: http://www.politico.eu/…/he-said-xi-said-china-finland-tra…/

Hienosti kiinalaiset itse toivat esiin Slush Shanghain onnistumisena. Tuntuivat toivovan suomalaisyrityksiä syvemmin varsinkin Kiinan uusien miljoonakaupunkien energiahuoltoon, jonka kautta saimme nostettua framille useita energiatekniikan firmojamme.

Kollegani Kiinan kauppaministerin Zhong Shanin (kuvassa illallisella) kanssa kiinnostava keskustelu Brexitistä, WTO:n kohtalosta, Venäjästä. EU-Kiina investointisopimusta sekä HK:n ja Valion vientilupia Kiinaan saatiin ainakin puheiden tasolla eteenpäin.

Tänä aamuna vielä oli ilo kannustaa syvempään talviurheiluyhteistyöhön Kiinassa kehityspankin johtajana ja myös kansallisen jääkiekkokehityksen vastuuhenkilönä toimivan Xiaoyu Zhaon kanssa tiimeineen (toinen kuva). Hjallis Harkimo ja Jokerit on avaamassa päätä oikealla rohkeuden asteella! Täytyy vaan päättää kumpi maa sitten voittaa kiekkoilun mestaruuden Pekingin olympialaisissa 2022, mutta kiinalaiset itse asiassa suhtautuivat tähän kysymykseen kohteliaan vaatimattomasti…

P.s. Tärkeintä lopulta on meillekin se, miten presidenttien kemiat toimivat huomenna Floridassa. Tarvitaan synteesi, jossa Kiina lupaa leikata tukiaisia terästä ja hiiltä dumppaavalle teollisuudelleen suunniteltua nopeammin, kun taas USA löytää tavan hyväksyä Kiinalle maailman suurimpana kauppiaana kuuluva paikka maailman kauppajärjestön WTO:n kantavana jäsenenä. Erittäin tärkeää on myös presidentti Xi:n Helsingissäkin korostama sitoumus Pariisin ilmastosopimukseen. Ilman sitä Pariisin sopimus olisi käytännössä romahtanut USA:n linjanmuutokseen, kuten pitkälti kävi Kioton sopimukselle reilu 10 vuotta sitten.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Siksi Tekes ja Finpro kannattaa yhdistää

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Tämän reformin avulla pyrimme loikkaamaan kahdessa asiassa:

1. Tekes-hanke ei saa päättyä tuotteeseen vaan sen markkinoille vientiin

Olen tässä duunissa tehnyt 60 päivää vienninedistämistä yritysten kanssa ulkomailla ja tavannut satoja yrittäjiä eri puolilla Suomea. Se on entisestään vahvistanut kuvaani siitä, että meillä kyllä syntyy maailmanluokan innovaatioita ja pullonkaulana on enemmänkin myynti- ja markkinointikapasiteetin rakentaminen niiden nopeaan kansainvälistämiseen. Suomessa vientiä tekevien osuus pk-yrityksistä on selvästi pienempi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Eron merkitys korostuu, kun alihankintaketjut kansainvälistyvät ja menestys vaatii pienemmältäkin usein nousemista isomman varjosta suoraan framille.

–> Tähän asti innovaatiorahoituksesta on vastannut Tekes ja vientiponnisteluista Finpro. Yhdistäminen Business Finlandiksi on looginen askel sen varmistamiseksi, että innovaatiot viedään saumattomasti markkinoille. Samalla synergiaedut mahdollistavat resurssien lisäämisen erityisesti ulkomaanverkossa, kuten onnistuneimmissa kilpailijamaissamme on tehty.

1. Vienninedistäminen vahvemmin suurlähetystöjen tehtäviin

Ulkoministeriö ja lähetystömme ovat tähän astikin paitsi ratkoneet yritystemme epäreilun kohtelun ongelmia myös tehneet viennin promoamista. Ulkoministeriön perinne on kuitenkin painottunut muuhun kuin yrityskohtaisten hankkeiden kädet savessa tukemiseen. Osa edustuston päälliköistä panee itsensä likoon aivan sata lasissa, mutta keskimäärin roolimme on ollut vähemmän käytännöllinen kuin esimerkiksi Tanskan edustustoissa. Samalla ulkoministeriön edustustojen henkilövahvuus on moninkertainen Finpron ulkoverkostoon nähden. Kattavaa viennin ja kansainvälistymisen tukea ei voi rakentaa ilman, että se tukeutuu lähetystöihin ja konsulaatteihin.

–> Vahvistamme suurlähettiläiden vastuuta käytännön vienninedistämisestä tekemällä edustuston päälliköistä koko Team Finland -työn maajohtajia. Samalla Business Finland ottaa päävastuun vienninedistämisen sisältöjen ohjaamisesta sekä Business Finland Oy:n että UM:n edustustojen palkkalistoilla olevien vienninedistäjien osalta.

(Linkki) Valtioneuvoston tiedotustilaisuus Suomen vienninedistämisjärjestelmän muutoksista

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Roomassa liikaa hymistelyä

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Tänään juhlitaan Euroopan unionin synnyn kannalta ratkaisevan Rooman sopimuksen 60-vuotispäivää. Finanssikriisin jälkeen unionin toimintakyky ja yhtenäisyys on tullut rajusti haastetuksi. Välillä EU on muistuttanut sellaista kuusikymppistä, jonka omat voimat ehtyvät ja ympäröivä kehitys herättää enemmän katkeruutta kuin innostusta. Roomaan tänään kokoontuneet EU-maiden johtajat antavat julistuksen, jonka pitäisi maalata uskottava kunto-ohjelma kuusikymppisen EU:n ryhdistäytymiselle.

Valitettavasti Rooman julistus ei vakuuta minua siitä, etteikö tässä kävisi kuten elämäntapamuutoksille yleensä: huokaistaan helpotuksesta ensimmäisten kilojen lähdettyä ja vuoden päästä on palattu vanhoihin tapoihin. Nationalismiin käpertyvän populismin tappio Hollannissa oli vastuun voitto, mutta olisi suuri virhe tulkita se edes alitajuisesti niin, ettei tarvitse remontoida.

Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitteli hiljattain viisi vaihtoehtoa EU:n tulevaisuudesta. Brysselissä eräät ovat pitäneet paperia pessimistisenä, koska yhdessäkään skenaariossa ei rakenneta vauhdilla liittovaltiota valmiiksi. Minusta paperi on liian optimistinen. Yksikään viidestä mahdollisuudesta ei pääty EU:n sisämarkkinoiden häiriintymiseen ja yhteisen lainsäädännön loppumiseen kaikilla hyödyllisilläkin alueilla.

Neuvostoliiton sortumisen jälkeen olemme kasvaneet vahvasti siihen, että jatkuva integraatio ja EU:n selviäminen kriiseistään on pysyvästi itsestään selvää. Sitä se ei kuitenkaan ole. Huomattavasti syvemmin siteinkin luodut hallintojärjestelmät ovat historiassa kerta toisensa jälkeen sortuneet. Meidän pitää tiedostaa, että sekin voi olla sukupolvemme kohtalona. Olemme paljon vartijoina.

Keskity, syvenny ja katko rönsyt

En usko, että Rooman julistuksessa maalatut uudistukset ovat riittävä vastaus. Populismin käyttövoimaksi päätyneet eurooppalaisten huolet ovat paljolti oikeutettuja. Niihin pitää vastata reippaasti.

Selviytyäkseen EU:n on palattava ydinasioihin. Siinä mielessä Junckerin ”Doing less more efficiently” skenaario on paljon parempi kuin aneeminen ”Carrying on” päin seinää kulkeva ”Doing much more together”. Sisämarkkinat ovat EU:n kiistaton menestystarina. Työnjaon ja kilpailun hedelmiä on vielä poimittavissa monilla sektoreilla, kuten energiamarkkinoilla. Pohjoismaissa yhteinen sähkömarkkina Nordpool on parinkymmenen toimintavuotensa aikana tuonut pelkästään Suomeen noin 20 miljardia ylimääräistä hyvinvointia, pääasiassa alemman sähkön hinnan muodossa. Eurooppalaisen sähkömarkkinan tarve kasvaa, kun vaihtuvatehoisen aurinko -ja tuulisähkön kasvu lisää tarvetta tasata kysynnän ja tarjonnan eroja.

Lienee selvää, ettei vaikkapa energian sisämarkkinoita luoda hetkessä Portugalista Utsjoelle. Eriytyvä yhteistyö sisämarkkinoiden syventämisessä on järkevää ja sitä on ollut eri muodoissaan aina.

Keskittyminen tarkoittaa rönsyilyn lopettamista. EU:ta tarvitaan silloin, kun on kyse ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaan liikkumisen varmistamisesta tai väistämättä rajat ylittävien ilmiöiden hallinnasta, kuten ilman tai merien saastumisesta. Kaikki muu pitäisi päättää lähempänä kansalaista eli jäsenmaissa.

Onneksi nykyinen komissio on tehnyt tässä asiassa historiallisen käänteen ihan oikeasti. Viime aikoihin asti pidin EU-lainsäädäntöaloitteiden vähentämistä vain puheena. Hiljattain huomasin, että komission antamat esitykset ovat aidosti romahtaneet viidesosaan edelliseen komissioon verrattuna. EU-parlamentissa mepit valittelevat oikeiden asioiden puutetta. Kysyessäni suomalaisilta EU-virkamiehiltä monenko mielestä lainsäädäntöesitykset ovat aidosti vähentyneet ainakin kolmanneksen, lähes kaikki viittasivat.

Osaamme toki rakentaa byrokratiaa ihan itsekin, eivätkä EU-direktiivit maata pysäytä. Mutta teennäisiltä tuntuvat koukerot syövät ihmisten pinnaa ja vievät EU:lta sitä luottamuspääomaa, jota kipeästi tarvittaisiin todellisten yhteisten haasteiden ratkaisemiseen. Määrän lisäksi tarvitaan työnjaon selkeyttä. Jos tämä pystytään omaksumaan ja viestimään uskottavasti, olen ensimmäistä kertaa hieman optimistisempi Euroopan tulevaisuudesta.

Ytimet ja euro

Suomen kannattaa useimmiten olla mukana EU:n niin sanotuissa ytimissä. Tässä mielessä oli hyvä, että Paavo Lipponenkin muistutti tästä perusasiasta Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissaan. Useimmiten ytimissä olon tärkeyttä perustellaan Suomen saaman pahan päivän tuen ohella sillä, että olemme niissä pöydissä, joissa voimme vaikuttaa. Näin juuri, mutta omaa ääntä pitää näissä pöydissä minusta terävöittää.

Suurin ytimissä päätettävä Suomen taloutta sekä yhteiskunnan vallan ja vastuun selkeyttä määrittävä teema on talous- ja rahaliiton tulevaisuus. Eurooppa ei ole valmis velkojen yhteisvastuuseen ilman, että se johtaisi moraalikatoon jäsenmaiden taloudenpidossa. Näin kävi viime vuosikymmenellä, eikä sääntöjen monimutkaistaminen sitä muuksi muuta. Velkojen yhteisvastuun kieltävä no bail out –periaate on ainoa realistinen tie euron pelastamiseen, eikä se siitä huonone, että käsitteen brändäsi Suomessa ensimmäisenä Timo Soini.

Puolan on valittava

Haasteiden keskellä kannattaa huomata, että EU:lle on kansalaisten keskuudessa kova kysyntä. Viime marraskuun eurobarometrin mukaan 80% eurooppalaisista kannattaa vapaata liikkuvuutta, 69% yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja 73% yhteisiä energiamarkkinoita. Eurooppalaisten usko ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaaseen sisäiseen liikkumiseen ei ole horjunut..

Ikääntyviä avioliittoja vaivaa kaiketi useinkin se, että mielessä pyörii vaan ne asiat joihin on kyllästytty. Yhteisen elämän hyvät puolet tuntuvat itsestäänselviltä ja unohtuvat. EU:ssa pitäisi käydä rivit suoristava keskustelu siitä, miksi on päädytty yksiin.

Rehellisen vilkaisun yhteiseen huushollin hoitoon tarjoaa neuvottelu EU:n 2020-luvun rahoituskehyksistä, joka käynnistynee syksyn aikana. Suomen ja muiden nettomaksajien täytyy uskaltaa nostaa kissa pöydälle ja vaatia paljon.

On kestämätöntä, että muutamat maat nostavat yhteisestä kukkarosta kymmenien miljardien tuet, mutta kieltäytyvät sitoutumasta perheen perusarvoihin tai jakamasta vastuuta laajasti kannatetusta yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta turvapaikanhakijoiden jaon muodossa. Vapaa liikkuvuus ja taloudellinen tuki ovat uusille jäsenmaille talouden moottoreita. Jos irtisanoutuu Euroopan perusarvoista ja yhteisen päätöksenteon säännöistä, on jouduttava valitsemaan myös yhteisen perheen hyvien puolien menettäminen, vaikka ne kuinka tuntuisivat itsestäänselvyyksiltä!

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Haastan kuntavaaliehdokkaat hukkajahtiin

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Haastan kuntavaaliehdokkaat hukkajahtiin. Keinot vaihtelevat kunnittain, mutta sitoumuksen tavoitteisiin voi ja pitää päästä kaikkialla, jos tahtoa riittää. Ks. www.kolmehukkaa.fi

Yhdessä sitoudumme jahtiin seuraavin periaattein:
1) Lämpö: Kartoitamme vuoden sisällä jo Suomessa vireillä olevat parhaat pilotit sekä käytännöt ja käynnistämme valtuustokaudella hankkeet, joiden avulla polttamalla tuotetun lämmön tarve supistuu vähintään viidenneksellä.
2) Ravinne- ja materiaalihukka: Panostamme kierrätykseen sekä erityisesti elintarvikkeiden hukkajahtiin ja maatalouden ravinnevirtojen kiertoon siten, että ravinne- ja materiaalihukka pienenee vähintään neljänneksellä.
3) Hukkatila: Muutamme kaavoitus-, rakennusmääräys –ja käyttötarkoituksen muutosten käytäntöjämme siten, että kiinteistöjen käyttöasteen lasku taittuu ja tyhjien toimistojen osuus kääntyy laskuun.

Uusi teknologia mahdollistaa energia- ja materiaalivirtojen kierrättämisen aivan eri tavalla kuin sukupolvi sitten. Esimerkiksi meillä Espoossa yli viidennes hiilivoimalla tuotetusta lämmöstä on viime vuosina korvattu jätevesien, datakeskusten ja suurten kiinteistöjen hukkalämmön käyttöönotolla. Pontevin toimin voimme luopua hiilestä kokonaan vuoteen 2030 mennessä ilman bioenergian käytön kohtuuttoman suurta lisäystä.

Ravinteiden kierrätys on keskeistä myös Itämeren kannalta. Keskeinen kysymys on, saadaanko hallitusohjelman tavoite lannan ja jätevesilietteen 50 % prosessointiasteesta toteutettua, koska sellaisenaan näiden läjitys pelloille johtaa haitallisiin valumiin.

Kunnilla on yllättävän tärkeä rooli myös vaikkapa lannan järkevässä hyötykäytössä. Jos biokaasua opitaan hyödyntämään esimerkiksi busseissa, kannattaa eläintilojen toimittaa lantaa prosessointiin suoran läjityksen sijaan.

Pääkaupunkiseudulla on tyhjää toimistotilaa 30 Postitalon verran ja käytössä olevienkin työtilojen käyttöaste on hädin tuskin 50 prosenttia. Tämä johtuu viime kädessä toimistotyön murroksesta. Rakentamisen ohjauksen pitää muuttua mukana tai muuten hukka perii parhaat rakennuspaikat. Kärsijänä on varsinkin kohtuuhintainen asuminen, kun asunnoille ei ole tilaa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Arabiemiraatit – absurdia mutta totta

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Viime viikolla 3 päivää Arabiemiraateissa 19 suomalaisyrityksen kauppoja edistämässä. Erikoinen maa, jonka muodostavat Dubai, Abu Dhabi ja viisi muuta emiraattia. Kussakin absoluuttinen valta perinnöllisellä sheikillä. Yhdessä he muodostavat koko maassa valtaa käyttävän hallitsijoiden neuvoston. Ohessa video, josta voi aistia tunnelmaa, kun tapaamme Sharjahin emiraattia hallitsevaa sheikkiä.

Mikään ei oo mahdotonta…

Emiraateissa absurdit mittasuhteet tuntuvat vallitsevan monessa, myönteisestikin. Dubain sähköyhtiön toimari kertoi käynnistelevänsä investointia maailman suurimpaan 5000 MW aurinkosähköhankkeeseen, joka siis vastaa yksin lähes puolta Suomen sähköntuotantokapasiteetista! Yleensä kerron tarinaa Suomen hyvinvointi-ihmeestä sadassa vuodessa Euroopan peränpitäjästä eturiviin. Emiraateissa sama on tietyssä mielessä tapahtunut 30 vuodessa.

Ehkä muutoksen nopeus tekee luontevaksi sellaiset hankkeet, jotka Euroopassa tuntuvat haihattelulta. Dubain pilvenpiirtäjät ja 8-kaistaiset moottoritiet turruttavat pian siihen, ettet hätkähdä kuullessasi, että Dubai aikoo käyttää vuoden 2020 maailmannäyttelyyn 30 miljardia euroa. 10 vuotta sitten Dubain ja Abu Dhabin välisellä n. 100 km matkalla näki kuulemma kameleita, nyt lähinnä lasipintaisia taloja.

Trumpin ilmastonuivuuden keskellä oli innostava jutella erittäin skarpin energiaministerin kanssa, joka kertoi, että uudessa kilpailutuksessa aurinkosähköhankkeiden syöttötariffi asettui tasolle 2,4 eurosenttiä/kwh, mikä on siis selvästi alle sähkön hinnan Suomessa!

Pohjoismaissa me jotka puhumme sähkön varastointiratkaisuista edes tulevaisuuden tärkeänä haaveena pidämme itseämme visionääreinä. Vaikutuin todella Masdar-yhtymän toimarin kertoessa heidän jo rakennuttamastaan hankkeesta, jossa keskitetyillä peileillä synnytetty aurinkosähkö (CSP) on varastoinnin jälkeenkin jo meikäläisittäin toimivalla hintatasolla. Jos aurinkosähkön varastointi ratkeaa, vain tyhmyys estää ihmiskunnan selviämisen.

Pari viikkoa VTT:n edustajat kertoivat kärjekseen emiraateissa hiilidioksidin talteenoton ja hyötykäytön. Pidin idealismina: CCS oli puheissa 10v sitten ja hukkui kannattamattomuuden suohon. Mutta ei: Emiraateissa aloite osui kuin kuuma veitsi voihin kun ovat jo toteuttamassa yhtä hanketta, jossa 800 000 tCO2 kerätään terästehtaasta ja johdetaan 40km putkella hyötykäyttöön kaasukentän paineiden hallintaan.

Onnea mutta keille kaikille?

Huipulle kurkottava maa tarvitsee tietysti onnellisuusministeriön -ja ministerin. Reissussa selvisi myös, että tuon ministeriön keskeinen tehtävä on analysoida mitä ihmiset oikeastaan haluavat ja miten hallituksen toimet tähän vastaavat. Kaikesta päätellen sheikit ovatkin tarkkoja siitä, että kansalaiset voivat hyvin ja huoliin vastataan. Tavoitetta helpottaa se, että vain kymmenesosa maan asukkaista kuuluu etuoikeutettuun kansalaisten luokkaan. 90 % maan asukkaista on ulkomaalaisia – pääosin Intiasta tullutta kouluttamatonta työvoimaa, mutta myös koulutettua asiantuntija- ja johtajaresurssia. 1500 suomalaista expattiakin on iso porukka – enemmän kuin meitä on Venäjällä.

Reilua on todeta myönteinen ero moniin naapurimaihin: 70 % yliopistoista valmistuneista on naisia. Kyse ei ole pohjoismaasta, mutta naisia näkyi monissa tehtävissä ja kanssakäyminen työyhteyksissä oli suhteellisen luontevan oloista. Maalissa ei toki olla.

Hyvä veli -meininkiä?

Emiireissä vallitsee markkinatalous. Mutta kannattaako merkittäviä investointitavaroita myydä ilman paikallisen ”hyvän veljen” palveluita? Useimpien mielestä ei. Toistuvasti törmäsi jonkinlaisiin ylhäisyyksiin, joiden edustama yhtiö tarjosi hyvää tuuria myyntiponnisteluissa tuotonjakosopimusta vastaan. Kuvioon johdattelee myös se, että erityistalousalueiden ulkopuolella ulkomaalainen voi omistaa yrityksestä korkeintaan 49%.

Sheikkitalous näyttää hoitavan suhteellisen hyvin öljystä kertyneiden varojen muuttamista investoinneiksi ja kehitykseksi. Haasteet taitavat kasvaa, kun pitäisi samalla hypätä start-up kumouksen kyytiin. Sinänsä hurjan imartelevaa meille, että emiraateissa moni silmää tekevä tiesi Suomen Slush-tapahtuman. Ja halusi sen sivutapahtuman pian emiraatteihin. Dubain ja Abu Dhabin välille syntyi heti kisa. Mutta kun Slushin toimarille soitettuani sanoin, että Slush tarvitsee non-governmental, non-profit vastapuolen paikalliseksi pääjärjestäjäksi, isännät olivat kerrankin hiljaisia. Löytyykö maasta toimintakykyistä yhteisöä, joka olisi aidosti non-governmental ja non-profit?

Sotkut energiaksi

Minusta on hyvä, jos suomalaisyritysten ratkaisuilla voidaan ratkaista mahdottoman kasvuloikan haasteita ja jos voimme samalla luoda työpaikkoja Suomeen. Siksi teimme tosissamme töitä 19 mukanani olleen suomalaisyrityksen keissien eteen. Erityisesti meillä taitaa olla momentumia jätehuollossa, jonka hukattuun energia- ja materiaalipotentiaaliin maa on juuri heräämässä. Kovasti kiinnostavat myös älykkäät kiinteistöratkaisut maassa, joka haluaa rakentaa jatkuvasti maailman korkeimpia pilvenpiirtäjiä, joiden viilennys syö nykyisellään tajuttoman paljon energiaa. Olikin ilo huomata, että muutamat yritykset ovat juuri lähellä merkittäviä kauppoja ja taisivat ottaa muutaman ratkaisevan askeleen reissulla!

Team Finland -reissun teho riippuu siitä, miten hyvin yritykset ovat etukäteen valmistelleet keissinsä ja miten hyvin minä ja muut esitaistelijat pystymme pitchaamaan ja vaatimaan isänniltä jatkoastekeleiden määrittelemistä kun aistimme, että tuosta kohtaa voisi päästä maaliin.

Emme voi yrittää yrittäjän puolesta emmekä päättää hänen puolestaan kannattaako riskeerata seuraavan vuoden liikevoitto uuden kohdemaan follow-up ponnistuksiin. Voimme osaltamme madaltaa jatkotyön kynnystä mm sillä, että ministerivetoista matkaa seuraa järjestelmällisesti follow-up reissu virkamiesjohdon suunnalta ja koukku jolla isännät saadaan lähettämään relevantti porukka tänne päin.

Tällä kertaa poimimme naftaliinista vuonna 1989 Suomen ja emiraattien välillä solmitun taloudellisen yhteistyön sopimuksen ja löimme talousministerin kanssa kättä päälle talouskomission elvyttämisestä alkusyksyyn osuvalla istunnolla. Infraministeriö lupasi kanssa oman delegaationsa tutustumaan jätteestä energiasta ratkaisuihin. Painetaan päälle.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest