Pitääkö Ukrainan tulitauko? Voiko länsi tehdä mitään?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Minskin tuoreempi tulitaukosopimus astui voimaan viime yönä. Tulevaisuudesta voi maalata kaksi skenaariota:

1) Venäjä nöyrtyy markkinoiden edessä ja kotiuttaa Krimin

Venäjä on vaarassa suistua pankkikriisiin, jonka neutraloimiseen sen dollarivarannot riittävät korkeintaan vuodeksi, kärjistyneessä tilanteessa vain kuukausiksi. Jo nykymenolla tästä tulee ensimmäinen vuosi sitten 1990-luvun, jolloin venäläisten tulot suhteessa kauppojen hintoihin oikeasti laskevat eli ostovoima pienenee, todennäköisimmin toistakymmentä prosenttia. Kuvaavaa on, että tuontitavaroiden ostot saattavat tippua jopa puoleen viime vuodesta, mikä tietysti tuntuu meillä Suomessakin. Investoinnit ovat valtiollisia prioriteettiprojekteja lukuun ottamatta pääosin hyydyksissä. Se tarkoittaa, että tehtaat rapistuvat ja vanhat öljylähteet ehtyvät nopeammin kuin uusia otetaan käyttöön. Edellytykset talouskasvulle tulevina vuosina heikkenevät.

Putinin sanotaan olevan huono talousluvuissa, mutta seuraavan tarkkaan mielialatutkimuksia. Toisin kuin meillä usein ajatellaan, Putinin suvereniteetti perustuu paljolti siihen, että kukaan ei kykene korvaamaan häntä kansan luottamana johtajana. Tammikuussa Putinin kannatus laski pari prosenttiyksikköä 85 %:iin. Sen pohjalta ei voi sanoa mitään. Samalla kuitenkin väitteen ”Venäjän kehitys menee oikeaan suuntaan?” kuittasi joulukuun 66:n sijaan vain 55% ja vastakkaista mieltä olevien osuus nousi 20:stä noin 27 %:iin.

Luvut ovat edelleen todella korkeat verrattuna Krimin haltuunottoa edeltäneisiin vuosiin. Mutta olisiko tässä varhainen merkki, että elintason lasku alkaa varjostaa suurvaltatrauman lääkitsemisen euforiaa? Sitä riskiä tuskin Kremlissäkään voidaan sulkea pois. Talouskriisin paheneminen ja mielialojen värähtely voisivat perustella ajatuksen, että Putin haluaisi nyt oikeasti saada kriisin lientymään pitkäaikaisesti. Silloin rahoituspakotteet saatettaisiin hyvinkin purkaa viimeistään kesällä, kun niiden määräaika umpeutuu. Jo näkymä rauhoittumisesta tukisi Venäjän rahoitustilannetta.

2) Lännen huomio muualle ja jatketaan

1-skenaarion todennäköisyyttä syö se, että se olisi ollut monella tapaa perusteltu jo syyskuussa, kun Minskissä ensimmäisen kerran tehtiin tulitaukosopimus. Tämän viikon sopimuksella Putin vältti EU:n sanktioiden laadullisen jyrkentämisen ja USA:n aseavun – varmaan ainakin kuukaudeksi riippumatta mitä kentällä tapahtuu. Länttä voisi kuvata välituntivalvojaksi, joka tuli niin vihaisen näköisenä, että oli paras laittaa kivet taskuun. Nyt valvoja lähti muualle ja kohta voi ottaa kivet taskusta. Ehkä.

1-skenaariota heikentää myös se, että Venäjän talouden heikentyminen johtuu enemmän öljyn hinnasta kuin Ukrainan kriisistä. Ilman Ukrainan kriisiä kansa alkaisi kysellä, kuka on syypää kurjistumiseen. Fiksuimmat voisivat miettiä, että tarvitaan jotain ihan uutta, että Venäjä pääsisi viimein irti öljyriippuvuudesta. Nyt talouskriisille on helppo ulkoinen syypää: länsi ja sen pakotteet. Osa Kremlin politologeista saattaa ihan järkevästi argumentoida, että Ukrainan kriisin päättyminen kompromissiin ja huomion kääntyminen omaan talouteen on poliittisesti vaarallista.

3) Voiko länsi tehdä mitään?

Helppoja ratkaisuja ei ole. Mutta voisiko seuraavilla periaatteilla pakottaa Venäjän tekemään pitkäaikaisen valinnan nopeammin?

a) Asetettaisiin selvemmät ja pidemmälle ennustettavat ehdot sille, mitä vaaditaan tapahtuvaksi ja mitä pakotteita suoraan astuu voimaan, jos näin ei tapahdu

Venäjä on kohta vuoden pelannut niin, että juuri ennen kuin EU tai länsi laajemmin olisi päättämässä uudesta rangaistuksesta, se järjestää tilanteen hetkeksi asentoon, jossa voidaan sanoa, että nyt pitää antaa mahdollisuus ja katsoa rauhoittuuko se tällä. Kun taistelut ovat taas kiihtyneet, niin USA:lta menee kauan ennen kuin se ehtii kiinnostua tästä maailmankolkasta ja EU:lla menee pitkään, kun jäsenmaat ja koneisto saavat kasaan tahtotilan, että pitäisikö ja mitä tehdä.

b) Jos uusiin pakotteisiin joudutaan, niiden on syytä olla nopeavaikutteisia luonteeltaan

Rahoitus- ja teknologiapakotteet ovat jo nyt heikentäneet Venäjän tulevaisuutta kymmenillä miljardeilla euroilla. Investoinnit ovat jäässä ja arktiset öljyprojektit vaikeuksissa läntisten kumppaneiden vetäytyessä. Tämä ei tunnu Putinia kääntävän. Veikkaan, että hän pelaa enemmän tässä ja nyt asioilla. Esimerkiksi kansainvälisestä swift-maksujärjestelmästä irrottaminen näkyisi nopeasti katukuvassa, kun pankki- ja valuuttamarkkinat vaikeutuisivat. Vararahastojen loppuminen alkaa olla näkyvissä olevaa tulevaisuutta, jolloin kompensointikeinot loppuvat. Se voisi panna miettimään. Riski toki on, että kansan viha länttä kohtaan kärjistyy myös ja ylpeys, ”me kestämme venäläisyyden puolesta”, voimistuu.

c) Suomen paikka lännen ryhmässä, oman kaupan mahdollisuudet samalla hyödynnettävä

Siinä ei ole järkeä, että menetämme vientituloja vaikkapa saksalaisille siksi, että Finnvera ei suostuisi sellaiseen kaupan rahoitukseen Venäjällä, jonka Saksan Hermes tekee. Vaikka tilanne on hankala ja Venäjä taloudellisesti heikentymässä, kakku on kuitenkin niin suuri, että siitä riittää kaupallisesti tärkeitä siivuja suomalaisten hyvinvoinnille jatkossakin.

On hyvä, että suomalaiset Venäjän kauppiaat ovat astetta kärsivällisempiä ja sitkeämpiä kuin läntiset kilpailijat keskimäärin. Poliitikkojen ja vienninedistäjien muodostaman ”Team Finlandin” täytyy pitää tiiviisti yhteyttä Venäjän kauppaa tekevien kanssa ja katsoa, miten voimme auttaa pitämään Venäjän naapuruuden taloudellisena mahdollisuutena Suomelle. Samalla sen ei pidä eikä tarvitse vaikuttaa väärällä tavalla ulko -ja turvallisuuspolitiikkaan.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest
0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *