Viikko Nigeriassa ja Ghanassa

Viime perjantain Suomen kuvalehdessä lyhyt kiteytys havainnoista Afrikan kehityshaasteen kannalta. Alla hieman tarkemmat huomiot, myös bisnesmahdollisuuksien kannalta.

Paikka auringossa?

Vedin viime viikon yritysryhmää Ghanassa ja Nigeriassa. Länsi-Afrikkaa pidetään vaikeana, mutta kummassakin maassa saimme työnnettyä eteenpäin yllättävän monia konkreettisia hankkeita.

Sähköntarve on huutava ja kasvava. Ei ihme, että reissun suurin konkreettinen kauppa oli Wärtsilän sopimus laitteistoista Afrikan suurimpaan aurinkovoimalaan, joka tuottaa puhdasta sähköä yli miljoonalle nigerialaiselle ja on Wärtsilälle ensimmäinen tämän kokoluokan aurinkohanke. Myös Nocartin ratkaisut yhden kylän tai kaupungin pienten energiaratkaisujen kytkemisestä älykkäästi toisiinsa, sähköakkuihin ja kulutusjoustotekniikkaan sopiva alueen tarpeisiin todella hyvin. Ihmettelisin, jos ei pian tärppää, kuten heillä jo Sambiassa ison mittakaavan hankkeessa aiemmin tänä vuonna kävi. Näissä maissa näkee myös vahvasti, että suunta on aurinkoenergiassa.

Energiassa iso kysymysmerkki kaikissa kehitysmaissa on missä määrin jätteen energiakäyttö onnistuu käytännössä. Periaatteessa potentiaali on suuri, ei vähiten 22 miljoonan ihmisen Lagosissa Nigeriassa. Ongelma on, että jätteet kietoutuvat usein harmaaseen tai rikolliseen talouteen. Toisaalta tuhannet paikalliset tienaavat leipänsä nykyisessä ”kiertotaloudessa”. Esimerkiksi Lagosissa ajaessamme pääsin kokemaan, minkälainen katku irtoaa, kun slummissa sulatetaan jätemuovia avotulella kodintarvikkeiden raaka-aineeksi. Terveellistä tai tehokasta tuo ei kuitenkaan ole. Siksi onkin hienoa, että erityisesti Outotecin aluejohtaja on ottanut innoituksekseen modernin jätteenkäsittelyn aikaansaamisen alueella. Jatkokehittämiseen saatiin päätä auki, mutta ei varmasti ihan pikavoittojen asia.

Ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen Nigeriassa on Nokia. Valitettavasti tuntui myös lähes mahdottomalta saada isännät ymmärtämään, että ei Nokia ei ole missään vaiheessa vetäytynyt Nigeriasta, vaan Nokia myi puhelinlaitteiden liiketoimintansa ja keskittyy entistä vahvempana verkkoihin, joita ilman niillä puhelimilla ei mitään tekisi, ja palveluihin, jotka ovat yhä suurempi osa alan arvonlisäystä. Meidän suomalaisten haaste on maailmanlaajuisten kuluttajabrändien puute. Suoraan kuluttajalle myytävät merkkituotteet luovat kaupallista tunnettuutta aivan eri tavalla kuin mikään muu.

Nigeria ja Valio

Kehitysmaissa ei tarvitse olla jättiyritys onnistuakseen. Esimerkiksi keskisuuri suomalainen Vaisala on vahva yllättävän monessa paikassa maapallolla. Myös Nigeriassa iso osa maan lentoliikenteen meteorologiasta on rakennettu Vaisalan osaamisella. Alan viranomaisten arvostus Vaisalaa kohtaan oli lähes liikuttavaa. Pääsinpä ensimmäistä kertaa elämässäni kapuamaan lennonjohtotorniinkin, kun laitteiden käytännön toimivuutta katsastettiin. Onneksi matkassamme olikin paljon pienehköjä yrityksiä, joilla oli jo jalkaa oven välissä ja reissun päätteeksi ehkä enemmänkin. Parhaassa tapauksessa suomalainen innovaatio osuu juuri akuuttiin tarpeeseen. Esimerkiksi Recowell pilotoi öljyn saastuttaman maan puhdistusta uudella menetelmällä. Taitaa olla liikkeellä juuri oikeaan aikaan, kun Nigerian hallitus pyrkii ensi vuonna skaalaamaan Ogonimaan puhdistuksen näkyviin mittoihin ennen vuoden 2019 vaaleja.

Samalla tavalla esimerkiksi Optomedin silmästä tehtävä pikadiagnostiikka voi olla kullan arvoinen taistelussa diabeteksen vaikutuksia vastaan ja vaikkapa Aquamineralsin vedenpuhdistusratkaisut ainutlaatuinen lääke Länsi-Afrikan kaivosten myrkkyongelmiin.

Reissu taisi olla rohkaisevin koulutusviennin puserrus, missä olen saanut olla mukana. Erityistunnustus ammattikorkeakouluillemme Jyväskylän JAMK:ille ja Hämeen HAMK:ille! Molemmilla selkeät opettajankoulutukseen ja maatalouskoulutukseen liittyvät tarjoamat, jotka johtivat heti jatkovalmisteluun. Erityisesti Ghanan opetusministeri tiimeineen oli selvästi kiinnostunut etenemään yhteistyössä nopeasti.

Olisi kohtuutonta käyttää tilaa kaikkien 25 yrityksen keissien kuvaamiseen, vaikka joukossa monta muutakin jännää helmeä. Lukuisten hankkeiden etenemisestä huolimatta täytyy sanoa, että olemme vielä paljon jäljessä esimerkiksi Suomen kokoista Tanskaa, jos katsomme miten aktiivisesti yrityksemme ovat mukana kehitysmaissa ja varsinkin kehitysrahoittajien hankkeissa. Keskeinen jäänmurtaja on usein se, että yritys pystyy neuvottelemaan rahoitusratkaisuista hankkeensa yhteyteen. Tähän tulee nyt hieman enemmän mahdollisuuksia, kun Finnfundin sijoitusvolyymi kasvaa, uudenmuotoinen korkotukiluotto otetaan käyttöön, IFC-Suomi ilmastorahasto rakentaa omaa puolen miljardin hankeputkeaan ja pyrimme ylipäätään ottamaan suomalaisen osaamisen entistä enemmän mukaan kehitysyhteistyöhömme. Varsinkin isompien rahoittajien pakeille on kuitenkin vaikea päästä ilman integraattoriyrityksiä, jotka nivovat pienten tuotteita yhteen ja ottavat riskiä pääurakoitsijana. Näitä meillä on kovin vähän. Toivottavasti lähivuosina enemmän.

Ghana – Länsi-Afrikan helmi?

Ghanasta en tiennyt etukäteen juuri mitään. Voin suositella perehtymistä muillekin, koska kyseessä on tietynlainen Länsi-Afrikan menestystarina. Köyhien osuus maassa on laskenut jo 40 vuotta nopeasti ja on nyt alle puolet Nigerian tasosta. Yli 90 prosenttia sekä pojista että tytöistä käy koulua 18 vuotiaaksi asti. 80 prosenttia rokotetaan kunnolla.

Taustalla vakaa talouskasvu. Henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on kasvanut joka vuosi vuodesta 1985 lähtien. Julkisen sektorin kyvyttömyys kerätä resursseja koulujen, sairaaloiden ja tulonsiirtojen rahoittamiseen on ongelma kaikissa Afrikan maissa. Ghanassa julkinen sektori on kuitenkin pystynyt kasvattamaan osuuttaan talouden kassavirrasta ja kattaa nyt vajaat 20 prosenttia kansantuotteesta. Nigeriaan verrattuna se ohjaa uudelleen lähes kaksi kertaa suuremman osan taloudesta.

Talouskasvulla ja elämänlaadun paranemisella lienee keskinäisriippuvuus siihen, että Ghana on 1980-luvun lopulta lähtien demokratisoitunut verettömästi. Keskeinen syy naapurustoa parempaan kehitykseen voi olla pienempi annos raaka-ainekirousta. Ghanan vienti painottuu kyllä kultaan, mutta sen hinta on vakaampi kuin öljyn, jonka suhdanteet heittelevät esimerkiksi Nigeriaa taivaista pohjamutiin. Syystä tai toisesta maan hallinto tuntuu toimivan paremmin kuin alueella yleensä. ”Africa for starters”, kuten Nokian maajohtaja kuvasi.

Nigeria – väestönkasvun painekattila

Nigeria ui valitettavasti selvästi syvemmissä haasteissa. 15 miljoonaa lasta on koulun ulkopuolella. Pääosin Koillis-Nigeriassa, jossa Boko haram -liike terrorisoi edelleen. Koko maan tasollakin peruskoulun läpäisyaste on 10 vuodessa tippunut 84 prosentista vajaaseen kahteen kolmasosaan. Yli 60 prosenttia väestöstä elää alle 1,25 dollarin päivätuloilla. Maatalouden ulkopuolella virallisissa palkkatöissä olevista vain 10 prosenttia on naisia. Valitettavinta on huomata kaikkialla osaamisen ja asenteen puutetta, mistä myös tapaamani ministerit puhuivat suurimpana ongelmana.

Nigerian ulkoministeri

Nigeriaa voisi myös kuvata ylikiehuvaksi painekattilaksi. Väestö on kasvanut räjähdysmäisesti jo yli 200 miljoonaan ihmiseen. Maassa syntyy enemmän lapsia kuin koko Euroopan unionissa. Infrastruktuuri ei pysy perässä. Sähkökatkot katkaisivat esitysvälineet käydessämme lisääntymisterveysklinikalla ja viestintäministerin luota tulimme rappusia taskulamppujen valossa, kun virtaa ei taas ollut. Huomattavasti koskettavampaa oli vierailla lasten turvakodissa, jossa asuvia kymmeniä alaikäisiä ei voida päästää kouluun, koska ihmiskauppiaat kärkkyvät ja nappaisivat monia takaisin koukkuunsa.

Abuja turvakoti

Yrittäjyys + mobiiilivallankumous

Juuri tällä hetkellä myös Nigeriassa eletään toiveikkaampaa aikaa. Öljyn hinnan lasku painoi maan vaikeuksiin viitisen vuotta sitten. Tänä vuonna talouskasvu on koko seudulla kiihtynyt. Viimeisen puolen vuoden aikana pääomapako on kääntynyt noin 5 miljardia dollarin nettovirraksi Nigeriaan päin eli sijoittajat uskovat taas maan mahdollisuuksiin ja investointeja tehdään.

Ventures Platform –start-up hautomossa

Ja onhan Nigerian yrittäjähenkisessä kultturissa potentiaalia. Maassa on 40 miljoonaa pientä yritystä. Kolmasosa nigerialaisista on tavalla tai toisella yrittäjänä. Monet Nigerian kaupungit ovat vuosisatoja toimineet kaupan keskuksina. Ihmiset ovat tottuneet löytämään ratkaisuja, koska valtio ei ole tullut apuun. Aiemmin logistiikan ja pääomien puute on tehnyt gaselliluokan kasvuloikan lähes mahdottomaksi nigerialaiselle yrittäjälle. Tilanne on nyt ratkaisevasti toinen. Hyödykkeiden arvon siirtyminen enemmän mobiilipalveluihin on avannut maailman, jossa ”born global” –yrittäjyys on mahdollista murto-osalla siitä pääomasta, mitä vielä 10 vuotta sitten tarvittiin. Mobiilipankkien ja vaikkapa kännyköillä toimivien elintarvikepörssien käytössä afrikkalaiset ovatkin loikanneet länsimaiden ohi. Useat suosituimmista välineistäkin ovat paikallista tuotantoa, kuten M-pesa tekstiviestipohjainen maksujärjestelmä, jota käyttävät jo kymmenet miljoonat. Suomesta mukanamme olikin mm. Ferratum, joka rakentaa pelkästään verkossa toimivaa pankkia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Ventures Platform –start-up hautomossa

Kaiken kurjuuden keskellä oli innostava vierailla Ventures Platform –start-up hautomossa Nigerian Abujassa. Viitisenkymmentä terävää, innostunutta ja optimistista nuorta rakentamassa omia yrityksiään. Vaikutti myös siltä, että keväällä Ghanan Accrasta startannut ja Abujan kautta pitkin Afrikkaa edennyt Suomi-100v koodibussi –hanke oli todella innostanut monia heistä tavoittelemaan enemmän. Tapaan Slushin yhteydessä tällä viikolla koodibussin yhteistyökumppanimme. Katsomme, miten voisimme kehittää ja jatkaa hanketta ensi vuonna.

Abuja klinikka

Täytyy toivoa, ettei Länsi-Afrikka ajaudu ympäri maailmaa riehuvan protektionismin aallon vietäväksi. Kuuntelin huolestuneena Ghanan ”One district – one factory” kampanjaa ja vielä huolestuneempana Nigerian ministerien systemaattista viestiä, jonka mukaan jos vaan joku yrityksemme investoi merkittävään paikalliseen tuotantoon, niin he kyllä järjestävät suojaa suhteessa ulkomaiseen kilpailuun.

Accra terminal

Juuri tätä emme kaipaa, emme me eikä Afrikka. Investointeja ei houkutella uhkailemalla vaan osoittamalla, että liiketoimintaympäristö on riittävän vakaa ja tarjolla on energiaa, vettä, logistiikkaa ja työhön pystyvää väkeä. Jos vapaakaupasta käännytään kaupan esteiden tielle siitä kärsivät ennen pitkää eniten juuri kehittyvät taloudet, joissa on paljon potentiaalia vientivetoiselle kasvulle. Kävin tästä perusteellisen keskustelun erityisesti Nigerian ulkoministerin kanssa, eikä hän lopulta ollut eri mieltä. Päinvastoin hän sanoi hieman yllättäenkin, että Nigeria todennäköisesti etenee EPA-sopimuksen allekirjoittamisessa pian. EPA-sopimus on Länsi-Afrikan alueen ja EU:n välinen taloussopimus, joka myös poistaisi tulleja ja toisi pysyvyyttä kaupan sääntöihin. Muut ovat sopimuksen allekirjoittaneet, mutta Nigeria on viivytellyt.

Riittäisikö Ghanan tie nigerialaisille?

Länsi-Afrikka on viime ja tänä vuonna noussut Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen keskiöön. Maailmanpankin maajohtajan mukaan Eurooppaan vaeltavien nigerialaisten määrä oli viime vuonna viisinkertainen toissavuoteen nähden. Mieleen juolahtaa, riittäisikö Ghanan tyyppinen tilanne niille kymmenille tuhansille nigerialaisille, jotka vuosittain vaeltavat Eurooppaan asti? Pikainen vilkaisu tilastoihin ei todista, että tämä ainakaan lyhyellä aikavälillä toimisi: ghanalaisia on tullut Eurooppaan väestön kokoon nähden suunnilleen saman verran kuin nigerialaisia. Nigerialaisia tosin on miltei 10 kertaa ghanalaisia enemmän, joten emme Ghanasta tulleisiin niin usein törmää. Kumiveneissä Välimeren yli vaeltavien afrikkalaisten tausta on useimmiten sellainen, että heillä on jonkin verran rahaa järjestää matka (vähintään muutamien dollarien päiväansiot mikä ei ole Afrikassa itsestään selvyys), mutta samalla etnisistä tai taloudellisista syistä epätoivoinen käsitys siitä, että elämä paranisi omassa maassa.

Voimmeko tehdä mitään?

Talouden suhdanteen myötätuuli pitäisi nyt käyttää oikein koko Länsi-Afrikassa. Ratkaisevaa on, että täydestä köyhyydestä muutaman dollarin päiväansioihin päässeillä olisi uskottava polku parantaa omaa ja lastensa elämää omassa maassaan. Maataloustuotteille voisi olla kysyntää rikkaissa maissa, mutta logistiikka ja prosessointi on usein puutteellista. Kävimme Ghanan pääkaupungin Accran lentokentällä Finnfundin rahoittamassa uudessa tavaraterminaalissa. Välillä kuulee, että oikeaa kehitysapua on vain köyhimpien viljelijöiden auttaminen suoraan. Väitän, että elintarvikkeiden kylmäsäilytyksen mahdollistava vientiterminaali on oikeaan osuva tapa luoda kestävää tietä irti köyhyydestä.

Aasian ja Afrikan ero kiteytyy siinä, että Aasiassa suurin osa kaupunkeihin muuttavista siirtyy töihin tehtaisiin, saharan eteläpuolisessa Afrikassa pääosa päätyy aaltopeltikioskeihin ja muihin paikallisiin palveluihin. Jalostavan teollisuuden houkuttelu olisi Afrikassakin keskeinen keino tuottavuuden nousuun ja keski-luokkaistumisen polulle pääsyyn. Se ei onnistu tuojien uhkailulla ja kotimaisen hallinnollisella suosimisella, vaan riittävän vakaalla ja kilpailukykyisellä toimintaympäristöllä. Ruori on tässä mielessä paikallisilla. Vain he voivat toiminnallaan vakuuttaa yritykset siitä, että alueen vakaus kantaa jo vuosikymmenten investoinnit ja infrastruktuuri kehittyy lupausten mukaisesti. Mutta me voimme kyllä mahdollistaa toteutusta esimerkiksi riskiä jakavan rahoituksen kautta. Uskon, että uudenmuotoisena käynnistetyt suomalaiset korkotukiluotot voivat osaltaan auttaa julkisen infrastruktuurin pullonkaulojen poistamisessa.

Talouden myönteinenkään kehitys ei yksin ratkaise riittävän nopeasti perheiden ja lasten ongelmia. Suomen kehityspolitiikan pääkysymys on naisten ja tyttöjen asema kaikissa muodoissaan. Nigeriassa vierailin äitiys- ja lisääntymisterveysklinikalla, jonka kunnostamista olemme rahoittaneet väestörahasto UNFPA:n kautta. Ehkäisyvälineiden ja vapaaehtoisten sterilointien suosio on selvästi lisääntynyt. Yksi klinikka on pisara meressä, mutta puroista ne joetkin syntyvät.

Vaikeimmassa asemassa lienevät miljoonat koulutusta vailla jäävät lapset. Tuntuu pöyristyttävältä, että Nigeriassa vain kaksi kolmasosaa 15-25 vuotiaista osaa edes lukea. Kouluttamattomalle nuorelle ei jää montaa laillisen elämän vaihtoehtoa. Koulutuksen perustaidoissa Ghana on esimerkki ratkaisevasti paremmasta kehityksestä. Rikkaiden maiden tuki Länsi-Afrikan maiden koulutukselle on välttämätöntä. Vielä tärkeämpää on auttaa monipuolistamaan elinkeinorakennetta ja parantamaan verohallinnon toimintaa siten, että suurempi osa alueen talouskasvusta voidaan investoida lapsiin.

Maailmanpankin Nigerian maajohtaja kertoi, että he ohjaavat kasvavan osan avustaan tulosperusteisena rahoituksena, jossa osa avusta maksetaan vain, jos hankkeen tavoitteet toteutuvat. Kaikkeen tämä ei sovi. Esimerkiksi paikalliset kansalaisjärjestöt eivät yleensä saa muualta lainaa, jolla voisivat toteuttaa vaikkapa tyttöjen seksuaaliterveyshankkeen, ja maksaa lainan takaisin sitten tulosperustaisella lahja-avulla. Mutta moniin valtiollisten investointien tai vaikkapa valtion veronkantokyvyn parantamishankkeiden rahoittamiseen menetelmä voisi sopia. Se voisi tuoda ryhtiä toimintaan varsinkin maissa, joita vaivaa epäonnistumisten historian tuottama kyynisen suhtautumisen lamauttava henki. Se on tavalla tai toisella puhkaistava, jotta nämä kansakunnat pystyvät nousemaan jaloilleen.