Mahalasku Buenos Airesissa

Kirjoittelen tätä paluulennolla Buenos Airesista. WTO:n tämänkertainen ministerikokous on päättymässä mahalaskuun. Edes ylikalastukseen ohjautuvien tukien rajoittamisesta ei päästä sopuun. Virkamiehet jäivät vielä vääntämään jopa sähköisten palveluiden tullittomuudesta.

Esimerkiksi mobiilipelien maksuihin liittyvästä sähköisen kaupan ”tullimoratoriosta” on tähän asti päätetty kahdeksi vuodeksi kerrallaan rutiininomaisesti. Nyt jopa se on työn takana. Miettikääs nyt, jos vuonna 2017 ottaisimme sellaisen harha-askeleen, että vaikkapa Angry Birdsin tai Clash of Clansin maksut pitäisi pelaajan sijainnin perusteella tullata tai ei ja säännöt vaihtelisivat maittain. Hyvästi Suomenkin peliteollisuuden ”born global” -asenne…

(Nyt kun juuri laskeuduin Helsinkiin, joudun vielä lisäämään, että juuri saadun tiedon mukaan tuo sähköisten palveluiden moratorio on kaatumassa. Täytyy pyrkiä muilla järjestelyillä varmistamaan, ettei mikään merkittävä maa käytännössä rupeaisi tulleja luomaan ja tämä takaisku saadaan korjattua nopeasti.)

On sinänsä surkeaa, että elämme vuotta 2017 emmekä pysty sopimaan paljon laajemmasta sähköisen kaupan sääntöjen yhtenäistämisestä. On sitä monta vuotta yritetty, eikä kukaan periaatteessa vastusta, mutta Intian johtama kehittyvien talouksien blokki on ottanut asiakseen blokata aiheen ennen kuin heille perinteisesti tärkeämmät maatalouden kysymykset löytävät kompromissinsa. Maataloustuet ja elintarvikkeiden varastojen vientidumppaus kaipaavat sääntöjä. Mutta toivon kovasti, että tällä hetkellä kaikki ministerit keräävät paluulentokoneissaan sellaista kiukkua, että kahden vuoden päästä löydämme tavan sopia 2000-luvun aiheista myös ilman maatalouitta ja kalastusta, jos se on ainoa tapa edetä.

Kolme päivää ”WTO:ssa” jättivät mulle sellaisen fiiliksen, että homma ei toimi ennen kuin EU ja USA pystyvät jälleen pelaamaan yhteen. Tai USA yleensäkään palaa pelaamaan. Aiemmin mainitsemani aiheet eivät ole sinänsä Trumpin hallinnon inhokkeja. WTO sen sijaan on. Pelätään 160 maan kauppajärjestön kompromisseihin jauhautumista. Kuvitellaan, että ollaan riittävän isoja taklaamaan esimerkiksi Kiinan valtiontuella vääristyneet teräsylijäämät kahdenvälisesti. En usko, että onnistuu.

Trumpin kauppaedustaja Robert Lighthizer esitti minusta yleiskokouspuheenvuorossaan kaksi keskenään ristiriitaista vaatimusta. Toisaalta WTO ei saisi olla (suvereeni) tuomioistuin vaan neuvotteluelin jossa valtiot voivat vetota. Toisaalta esimerkiksi sähköiseen kauppaan ei voida mennä ennen kuin kaikki jäsenet noudattavat jo sovittuja sääntöjä. Ainoa tapa saada kaikki noudattamaan sääntöjä edes kohtuullisesti on se viimekätinen turva, minkä WTO:n itsenäinen riitojenratkaisuelin sitovilla tuomioillaan antaa. Kukaan ei ole tällä hetkellä maailmassa niin iso, että pärjää omalla painostusvoimallaan.
Koivutukkien tuonnissa toivoa

Tällaiset kokoukset ovat samalla paikka hoitaa kahdenvälisiä kysymyksiä. Venäjän talouskehitysministeri Maksim Oreshkinin kanssa keskustelimme erityisesti Venäjän hallituksen tuoreesta asetusluonnoksesta, joka asettaisi kiintiöt järeän koivutukin viennille maasta. Viimeksi kun Venäjä yritti samansuuntaista, tuloksena oli laajempi sotku tullauksessa, kun järeää puuta ei pystytty tehokkaasti erottamaan sellutehtaille menevien kapeiden puiden lasteista. Niidenkin tullaus sotkeentui. Sellupuussa puhutaan 20 kertaisesta puumäärästä, jolle ei ole korvaavaa kysyntää Venäjällä. Ja josta Itä- ja Kaakkois-Suomen metsäteollisuus on entistä riippuvaisempi, kun tuontomäärät Suomessa kasvavat taas.
Oreshkin ymmärsi ongelman, jos tilanne kääntyy siihen, että Venäjän Karjala menettää noin 150 miljoonan euron vuotuiset sellupuun myyntitulot ja korjuuketju haperoituu. Sovittiin, että harkitsevat vielä voimaantuloa ja kiintiön jakomenettelyitä niin, ettei tämä sinänsä Kiinan vientiä vastaan suunnattu toimenpide sotkisi Suomen suuntaa ja erityisestikään kuitupuupuolta. Katsotaan mihin asti johtaa, mutta pientä toivoa.

Tango-allianssi kopioimaan start-up buumi

Mihinpä kasvutalouteen ei Peter Vesterbacka viime aikoina olisi ehtinyt… Argentiinassa puuhataan Peterin vuosi sitten aloittamaa Tango-allianssia, jonka puitteissa perustettaisiin Argentiinaan suomalais-argentiinalaisia start-up hautomoita. Niiden ympärille luotaisiin laajempaa suomalaisen koulutuksen ja sähköisen hallinnon vientiä. Tapasimme Argentiinan tuotantoministeriön valtiosihteeriä ja asiassa aktiivista edellistä opetusministeriä. Huikeita visioita ja intoa Suomea kohtaan.

Kun Peter tästä ekan kerran kertoi, ihmettelin, että mitä ihmettä Argentiinalla on tekemistä Suomen start-up skenen kartalla. Argentiina on kuitenkin yllättävän vahva IT-osaajien keskittymä. Nokiallakin on maassa nyt yli 500 insinööriä mm Bellabs-tutkimusyksikön kautta.

Opin reissulla, että sata vuotta sitten Argentiina oli itse asiassa asukasta kohden 10 rikkaimman maan joukossa maailmassa. Siis selvästi edellä esimerkiksi Etelä-Euroopan maita. 200 vuotta sitten itsenäistyneen maan ensimmäiset sata vuotta olivatkin menestys – kuten Suomen omat sata vuotta ovat olleet. Seuraavat sata vuotta Argentiina on taantunut suhteessa muihin, minkä paikalliset ministeritkin auliisti myöntävät. Vaatii muuten töitä, ettei sama kiinniottajan dilemma uhkaa Suomeakin tällä vuosisadalla…
Biotaloutta ja säätövoimaa

Kanadan kauppaministeri Francois-Philippe Champagne innostui selvästi parin kuukauden takaisella matkallani syntyneestä ajatuksesta rakentaa laajempi biotalouden kumppanuus. Heidän täytyy korvata nopeasti öljyä, heillä on valtavat metsävarat, mutta Suomella koko kuvio kestävästä metsänhoidosta korjuuketjun kautta aina sivuvirtojen biopolttoaineisiin asti on, sanoisinko 30 vuotta edellä.
Champagnen kiinnostusta ei tietysti haitannut se, että suurin kehitteillä oleva hanke on osumassa hänen vaalipiiriinsä – suljetun paperitehtaan muuntaminen biopolttoaineisiin keskittyväksi biotuoteintegraatiksi.

Argentiinan energiasuunnittelusta vastaavan varaministerin kanssa huomasi, että niin kaksi vuotta sitten Exxon Mobilin johtotehtävistä siirtynyt kuin onkin, niin aurinko ja tuuli ovat ne jutut, joihin nyt tähdätään. Argentiinalla onkin loistavat luonnonolosuhteet molemmissa. Tähän iskee erityisesti Wärtsilä, joka sai jo viime vuonna sopimukset 7 säätövoimalan toimittamisesta maahan. Nyt toimme lounaalle myös Wärtsilän vastikään ostaman amerikkalaisen säätöakkufirman pomon. Hän kuvasi innostavasti, miten akkujen kytkeminen aurinkovoimaloihin on ilmiselvästi seuraava buumi.
Kiinnostava keskustelu, jonka tuloksena päästiin epäilyjen jälkeen aika yhteiseen analyysiin siitä, että 2020-luvulla kaikissa sähköjärjestelmissä on laskettavissa tietty optimi: mikä osa aurinko- ja tuulivoiman vaihteluista kannattaa kattaa nopeasti käynnistyvällä säätövoimalla (esim kaasu), mikä osa akuilla ja mikä osa kuluttajien hyötymiseen perustuvalla kysyntäjoustolla. Erityisesti viimeksimainittu oli isännälle vaikea uskoa. Argentiinassa sähköllä ei ole tuntihintaa vaan hallinnollinen tariffi. Meidän kotiin Espoossa vasta asennettu pohjoismaisen sähköpörssin hintojen ennustamiseen perustuva automaattinen jousto on vielä monen mutkan takana.

Kahden vuoden päästä rajat fossiilituille?

WTO:n virallisessa kokouksessa eivät edenneet helpommatkaan aiheet saati sitten fossiilisten polttoaineiden tukiaisten rajoittaminen. Järjestimme yhdessä Uuden-Seelannin kanssa aiheesta kuitenkin sivutapahtuman. Pidimme asiaa muutenkin esillä varsinkin Ranskan Jean-Baptiste Lemoynen kanssa.
On siinä jotain vinoa, että viime vuonna maksoimme maailmassa yli 400 miljardia dollaria tukiaisia öljyn, hiilen ja kaasun käytölle. Arvioiden mukaan tukia käyttävissä maissa syntyi keskimäärin jopa 100 eur/tCO2 tuki hiilidioksidipäästöille. Samalla päästökauppajärjestelmät synnyttävät keskimäärin vain 10 euron hinnan hiidioksiditonnille edes niissä maissa, missä ovat käytössä.
Valitettavasti meidän pitää Euroopassa katsoa myös peiliin. Emme ole onnistuneet sopimaan yhteistä kantaa fossiilitukien rajoittamiseen. Kahden vuoden päästä seuraava WTO:n ministerikokous pidetään Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Jos nyt edes tässä otettaisiin harppaus. Helpompaahan sitä olisi itse kunkin leikata omia fossiilitukiaan, jos se tehtäisiin samaan aikaan yhdessä, niin ei heikentäisi kilpailukykyä fossiiliriippuvaisilla aloillakaan. Tätähän yritin erityisesti Saksan edustajille vakuuttaa.

ps. No onni laajemmassa onnettomuudessa että se sähköisten palveluiden (musiikkitoisto, pelimaksut) globali tullittomuus sentään saatiin kahden vuoden jatkoajalle viime yönä sovittua! Vuorokausi sitten näytti pahalta senkin suhteen jolloin Buenos ois ollu täyttä takapakkia…